Tässä työssä tarkastellaan yritysten ja alueiden kilpailukyvyn välisiä yhteyksiä. Lisäksi tarkastellaan sitä, millaisten alueellisella ja paikallisella tasolla harjoitettavien politiikkakokonaisuuksien avulla voidaan parantaa sekä yritysten että etenkin alueiden kilpailukykyä. Näitä tarkasteluja taustoitetaan käsittelemällä yritysten ja alueiden toimintaan ratkaisevasti vaikuttavia yhteiskunnallisia muutossuuntia, globalisaatiota ja tietoyhteiskuntakehitystä. Yritysten ja alueiden kilpailukyvyn välisten yhteyksien tarkasteleminen edellyttää myös paneutumista yritystoiminnan nykylogiikkaan, jota leimaa joustavuus, verkostoituminen ja innovatiivisuus. Vastaavasti työssä tarkastellaan sitä, kuinka yhteiskunnalliset muutossuunnat muokkaavat alueiden asemaa ja menestymisen edellytyksiä. Tässä yhteydessä pyritään löytämään sellaisia alueellisia tekijöitä, jotka edistävät sen kilpailukykyä.

Tutkielma on luonteeltaan teoreettinen ja se ammentaa aineksia monesta teoriaperinteestä. Työ on kuitenkin otteeltaan pragmaattinen ja sen tarkoituksena on tarjota kokonaisnäkemys yritysten ja alueiden asemasta tietointensiivisessä globaalitaloudessa. Tämä kokonaisnäkemys tarkentuu kuitenkin nimenomaan siihen huomioon, että yritysten ja alueiden kilpailukyvyn tekijöissä on yhtymäkohtia. Eri teoreettisia suuntauksia syntetisoivana ja erilaisia asiakokonaisuuksia yhteen saattavana työnä, on siinä nojauduttu moniin keskeisiin lähteisiin. Työn perusajatusten kannalta erityisen tärkeässä asemassa ovat kuitenkin esimerkiksi Roberto Camagnin, Manuel Castellsin, Jeremy Howellsin, Mika Kautosen, Juha Kostiaisen, Reija Linnamaan, Michael Porterin, Gerd Schienstockin ja Markku Sotaraudan tieteellisen toiminnan muutamat kirjalliset tuotokset.

Innovaatiot, tieto, osaaminen ja oppiminen ovat sellaisia yleisen tason tekijöitä, jotka määrittävät voimakkaasti sekä yritysten että alueiden kilpailukykyä. Tätä näkemystä vahvistaa erityisesti huomio siitä, että yritykset eivät innovoi yksin ja eristyksissä, vaan vuorovaikutuksessa toimintaympäristönsä kanssa. Tätä teemaa jäsentävät mm. sellaiset teoreettiset konseptit kuin alueellinen innovaatiojärjestelmä ja klusteri, joskin työssä huomioidaan myös muut oleelliset lähestymistavat. Tarkasteltaessa sellaisia alueellisia olosuhteita ja elementtejä, jotka edistävät sekä yritysten että alueiden kilpailukykyä, nousevat esiin seuraavat asiakokonaisuudet: 1.Yrityskanta ja yritysten toimintatapa, 2. Yritysten väliset suhteet ja yritysverkostot, 3. Tutkimustoiminta, 4. Koulutustoiminta, 5. Muu yrityksiin kohdistuva julkinen / puolijulkinen palvelu- ja kehittämistoiminta ja 6. Sosiaalinen pääoma, kulttuuriset tekijät sekä "alueen tila ja henki". Kaikki nämä asiakokonaisuudet yhdessä muodostavat alueellisen innovaatioympäristön, jonka keskeinen elementti yrityslähtöinen alueellinen innovaatiojärjestelmä on.

Alueellinen kehittäminen avautuu edellä esitetystä näkökulmasta sangen moniulotteisena toimintana. Kaupunkipolitiikka, kokonaisvaltainen elinkeinopolitiikka ja alueellinen innovaatiopolitiikka pystyvät kuitenkin vastaamaan varsin monipuolisesti alueiden kehittämisen nykyisiin haasteisiin.

Työn päätösluku kokoaa sen keskeiset viestit lukijalle. Tässä yhteydessä korostetaan taloudellisen murroksen todellisuutta sekä sitä, että yritysten ja alueiden on otettava tuo muutos tosissaan. Samassa yhteydessä kuitenkin huomautetaan, että yritysten ja alueiden intressit ovat muutoksissa pitkälti samansuuntaiset Lisäksi painotetaan sitä, että myös aluekehittämisen käytäntöjen on reagoitava taloudellisen toimintalogiikan muutoksiin.