Tutkielmassa lähestytään samanismia esittävien taiteiden tutkimuksen näkökulmasta. Samanismi on erityisesti Siperiassa tavattava ilmiö, jota esiintyy erilaisten uskonnollisten järjestelmien yhteydessä. Samaani on uskonnollinen spesialisti, joka pitää yhteyttä yliluonnolliseen maailmaan ja henkiin rituaalisten esitystensä välityksellä, ja käyttää työssään esittävien taiteiden keinoja. Tutkielmassa selvitetään, millä tavoin samanismi muistuttaa teatteria ja millaisia esittämisen konventioita samanismiin liittyy. Erityisesti ajatus samanistisissa rituaaleissa tapahtuvasta henkipossessiosta, jossa henki asettuu ihmiseen ja toimii tämän kautta, muistuttaa läheisesti näyttelemistä.

Tutkielman keskeisintä teoreettista lähdeaineistoa ovat yhdysvaltalaisen teatterintekijä ja ­tutkija Richard Schechnerin tekstit. Schechner tutkii kulttuurienvälisen vertailun metodein teatteria ja teatterinomaisia ilmiöitä, performansseja. Tutkielmassa verrataan Schechnerin tavoin teatteria ja rituaalia etsien niiden yhteyksiä ja eroavaisuuksia. Pyritään osoittamaan, että teatterin ja rituaalin välille on mahdotonta vetää selkeää rajaa. Samaanien performanssit sijoittuvat tämän rajan tuntumaan, mutta täsmällisesti ei voida sanoa, kummalle puolelle. Samaanien esityksillä pyritään sekä vaikuttamaan supranormaaleihin olentoihin kuten rituaalissa että viihdyttämään yleisöä kuten teatterissa.

Tutkielmassa tarkastellaan samanismin tutkimuksessa keskeisessä asemassa ollutta käsitys samaaniudesta ekstaasitekniikkana. Osoitetaan, että esitysten tyyli ja luonne määräytyvät performanssin konventioista ja perinteestä pikemmin kuin samaanin muuntuneesta tietoisuuden tilasta.

Tunnetun samaanitutkijan Anna-Leena Siikalan väitöskirjassaan The Rite Technique of the Siberian Shaman (1978) esittämä samanististen esitysten tyypittely on pohjana tutkielmassa esitetylle analyysille kolmesta erilaisesta samanistisesta performanssista. Samaanin erilaisia esiintymisen tapoja verrataan näyttelijän tekniikoihin. Lisäksi pohditaan samaanin käyttämää näyttämötekniikkaa ja näyttelijäntyön keinoja, joilla samaani luo illuusioita ja tekee silmänkääntötemppuja.

Tutkielmassa selvitetään, miten samaanien käyttämät esiintymisen tavat vertautuvat erilaisiin nykyteatterissa käytettyihin näyttelijäntyön tekniikoihin ja harjoituksiin. Samanismin käytäntöjä muistuttavat erityisesti sellaiset näyttelijäntyön perinteet, joissa korostetaan näyttelijän sisäistä tilaa.

Asiasanat: samanismi, performanssi, rituaali, näytteleminen.