Tutkimuksessa Juoppous: yksilön, perheen ja yhteiskunnan uhka tarkastellaan sitä, millaisena ilmiönä alkoholismi konstruoituu raittiusliikkeen keskusjärjestön Raittiuden Ystävien julkaisemissa raittiusvalistusteksteissä. Raittiuden Ystävät toimitti ja julkaisi 1880-luvun ja 1910-luvun välisenä aikana suuria määriä erilaisia tekstejä, joista tutkimusaineistoksi on valittu yhteensä 82 raittiuslehtistä ja ­kirjasta. Vaikka tutkimuksen aihe on historiallinen, edustaa tutkimus metodologiansa puolesta kvalitatiivista yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Teoreettisesti tutkimus lukeutuu sosiaalisten ongelmien konstruktionistisen tutkimustradition piiriin. Sosiaalisten ongelmien konstruktionistisen tutkimuksen peruslähtökohta on, ettei mikään asiantila ole sosiaalinen ongelma sinällään, vaan sosiaaliseksi ongelmaksi asiantila tulee vasta määrittelyprosessin kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan alkoholismia sosiaalisena ongelmana konstruktionistisesta näkökulmasta ja tällöin raittiusvalistustekstien esittämät alkoholismikonstruktiot nähdään osana sosiaalisen ongelman määrittelyprosessia. Analyyttisen kiinnostuksen kohteena tutkimuksessa ovat raittiustekstien merkityssisällöt eli se, millaisena ilmiönä tekstit juoppouden konstruoivat. Aineiston analyysissa on tutkimusmenetelmänä käytetty soveltuvin osin jäsenkategorisoinnin analyysia sekä teemoittelua.

Tutkimuksen tuloksena esitetään ensinnäkin, että 1800-luvun jälkipuoliskolla ilmestyneissä raittiusteksteissä ongelmallinen alkoholinkäyttö eli juoppous konstruoituu pääsääntöisesti huonona tapa-na, paheena ja syntinä. Vähäisemmässä määrin juoppous konstruoituu 1800-luvun lopulla sairaudeksi. Mikään näistä konstruktioista ei esiinny raittiusteksteissä hallitsevana, vaan niitä käytetään teksteissä rinnakkain. 1900-luvun alussa teksteissä aletaan juoppouden sijasta puhua alkoholismista, joka selkeästi konstruoituu sairaudeksi.

Toisena tutkimustuloksena esitetään, että alkoholin käyttö yleensä ja juoppous/alkoholismi erityisesti kuvataan teksteissä sosiaalisena ongelmana erityisesti alkoholin käytöstä johtuvien haitallisten seurausten ja vaikutusten kautta. Nämä seuraukset ja haitat kuvataan teksteissä uhkina, jotka kohdistuvat yksilöön, perheeseen ja yhteiskuntaan. Yksilötasolla juoppous ja alkoholismi kuvataan ennen kaikkea miehen uhkana. Alkoholin käytön kuvataan johtavan juoppouteen, mistä seuraa niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin terveyshaittoja. Juoppous kuvataan uhkana myös moraalille ja siveydelle. Perheen uhaksi alkoholi muodostuu juopon miehen kautta. 1800-luvun jälkipuoliskon teksteissä juopon miehen perheen perhe-elämä kuvataan perhehelvettinä: mies käyttää sekä ansiotulonsa että pahimmassa tapauksessa koko omaisuutensa alkoholiin, minkä seurauksena perhe eli vaimo ja lapset kärsivät köyhyyttä ja kurjuutta. Juopon koti kuvataan onnettomana paikkana, jossa lapset jäävät vaille kasvatusta ja saavat isänsä juoppouden perintönä terveyshaittoja. 1900-luvun alun teksteissä juoppous esitetään perinnöllisenä. Yhteiskunnan uhaksi juoppous konstruoituu neljästä eri näkökulmasta. Ensinnäkin juoppouden esitetään aiheuttavan degeneraatiota, mikä käsitys voimistuu erityisesti 1900-luvun alun teksteissä. Toiseksi alkoholin käytön esitetään aiheuttavan rikollisuutta, joka puolestaan aiheuttaa kansantaloudellisia kustannuksia vankeinhoidon muodossa. Kolmanneksi alkoholin käytön kuvataan aiheuttavan köyhyyttä sekä työkyvyn heikentymisen seurauksena että alkoholisteille ominaisen taloudellisen holtittomuuden vuoksi. Rikollisuuden ja köyhyyden teemat esiintyvät tutkimusaineistossa läpi tutkimusajan. Neljänneksi alkoholin ja alkoholismin yhteiskun-nallista uhkaa tuottavana teemana raittiusteksteissä esiintyy alkoholin ja tuberkuloosin välinen suhde: alkoholismin kuvataan edesauttavan tuberkuloosiin sairastumista.

Tutkimuksessa analysoidut raittiustekstit osuvat historiallisesti ajanjaksoon, jolloin suomalaisessa yhteiskunnassa käytiin kiivasta keskustelua alkoholikysymyksen tiimoilta. Raittiusliike oli 1800-luvun lopulla hyvin vaikutusvaltainen alkoholipoliittinen painostusjärjestö ja se esitti alkoholikysymyksen ratkaisemiseksi kieltolakia, joka säädettiinkin vuonna 1907, mutta joka astui voimaan vasta vuonna 1919. Tutkimusaineiston voidaan katsoa edustavan Raittiuden Ystävien näkemystä alkoholin ja sen käytön ongelmallisuudesta 1800-1900-lukujen taitteessa. Aineistoanalyysin pohjalta muodostuva kuva alkoholismista sosiaalisena ongelmana kertoo sen, että alkoholismin konstruktio muuttuu sisällöllisesti läpi tutki-musajan.