Avainsanat: potilaan tiedontarpeet, potilaan tiedonsaanti

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää potilaiden tiedontarpeita ja tiedonsaantia Hyvinkään sairaalan sisätautien, kirurgian ja päiväkirurgian osastoilla. Tutkimuksessa selvitettiin myös potilaiden tietoisuutta sairaalassa toimivasta Potilasoppimiskeskus Sopesta, jonka tavoitteena on tukea sekä potilaiden ja omaisten että hoitavan henkilöstön tiedonsaantia. Lisäksi etsittiin tietoa potilaiden tiedonsaannin kehittämistarpeista ja tietoteknologisten ratkaisujen käyttökelpoisuudesta kehittämisessä. Tutkimus on osa laajempaa kehittämis- ja tutkimushanketta, joka toteutetaan Hyvinkään sairaanhoitoalueella vuosina 2001 ­- 2003.

Tutkimukseen osallistui ajalla 7.1. ­ 6.3.2002 tutkimusosastoilta kotiutuneet yli 18-vuotiaat potilaat (n = 855, vastausprosentti 51). Aineiston keruu tapahtui pääosin strukturoidulla kyselylomakkeella. Aineiston analysoinnissa käytettiin kuvailevia menetelmiä (ristiintaulukointi, khiin neliö ­testi, varianssianalyysi, Sheffen testi, Kruskall-Wallis- ja Mann Whitney U-testit, korrelaatiokerroin, deduktiivinen sisällön analyysi).

Tutkimus osoitti, että potilaat pitivät tiedonsaantia ennen sairaalahoitoa sekä sen aikana hyvin tärkeänä. Tärkeimpinä he pitivät tiedonsaantia sairaudesta, tutkimuksista ja toimenpiteistä. Vähiten tärkeinä tiedonalueina he pitivät järjestöjen toimintaa ja omaisen osallistumista hoitoon. Parhaiten potilaat saivat tietoa juuri tärkeimpinä pitämiltään tiedonalueilta ja heikoimmin järjestöjen toiminnasta ja potilaan oikeuksista. Niin potilaiden tiedontarpeissa kuin tiedonsaannissakin oli varsin suuria yksilöllisiä eroja: naisten ja keski-ikäisten potilaiden tiedontarpeet olivat kaikkein suurimmat. Eniten tietoa saivat keski-ikäiset, korkeimmin koulutetut, päiväkirurgian yksikön ja sairaalaan kutsuttuna tulleet potilaat. Päiväkirurgian yksikön ja kutsuttuna tulleiden potilaiden tiedonsaanti oli myös kaikkein useimmin riittävää, kun taas sisätautiosaston potilaiden kaikkein useimmin riittämätöntä. Potilasoppimiskeskus Sopen toiminnasta oli tietoisia 26 % vastanneista (n = 800) ja sen palveluja oli käyttänyt 4 % koko tutkimusjoukosta. Palveluja käyttäneet olivat olleet pääosin tyytyväisiä saamaansa tietoon. Potilaat pitivät tiedonsaannin kehittämistä tietoteknologian keinoin tarpeellisena (72 %) ja toivoivat hoitohenkilökunnalta aktiivisempaa ohjausta Sopen palvelujen käyttöön. Tästä huolimatta potilaat pitivät tärkeimpänä tiedonlähteenään hoitohenkilökuntaa ja toivoivat saavansa riittävästi aikaa vuorovaikutukseen henkilöstön kanssa.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että potilaiden tiedonsaanti Hyvinkään sairaalan tutkimusosastoilla on pääosin riittävää. Riittävän tiedonsaannin turvaaminen yksilöllisesti edellyttää käytettävissä olevien tiedonsaantikeinojen monipuolista käyttöä. Jatkossa tulisikin panostaa potilaiden yksilöllisten tiedontarpeiden tunnistamiseen ja eri tiedonsaantikeinojen monipuoliseen hyödyntämiseen.