Hakutermit: estetiikka, Nietzsche, postmoderni, elämä

Tässä työssä tutkin estetiikan asemaa Friedrich Nietzschen ajattelussa sekä todellisuuden estetisoitumista kolmivaiheisena ilmiönä: 1) Nietzschen kohdalla tapahtuneena filosofian tai ajattelun estetisoimisena; 2) mm. Nietzschen filosofiasta vaikutteita saaneena moraalin estetisoitumisena; ja 3) postmodernin elämän estetisoitumisena. ”Esteettinen” tulee tässä ymmärtää laajasti, alkuperäisessä (kreik. aisthésis), aistisuuteen ja aistimelliseen kokemukseen viittaavassa merkityksessään.

Julian Youngin tulkintaan nojaten esitän Nietzschen filosofian estetiikkaan perustuvana lääkkeenä pessimismiin ja moderniin pahoinvointiin, joka on seurausta uskonnon ja perinteisten moraalikäsitysten muuttumisesta mm. luonnontieteiden kehityksen ansiosta. Nietzschen mukaan elämän arvaamattomuuden ja aina mahdollisen hirvittävyyden tiedostavat modernin ajan ihmiset eivät enää saa uskonnosta tai perinteisestä moraalista sellaista metafyysistä lohtua, jonka ansiosta he voisivat säilyttää elämänhalunsa. Nietzschen ratkaisu ongelmaan ammentaa ideoita antiikin Kreikasta: kreikkalaisten taitamasta traagisesta ajattelusta ja taiteesta, jossa apolloninen, (lume)todellisuutta kauniisti harmonisoiva elementti ja dionyysinen, itse todellisuuden ytimeen heittäytyvä, villiä viettivoimaa uhkuva elementti yhdistyvät. Traagisen taiteensa ansiosta kreikkalaiset saattoivat hänen mukaansa tahtoa elämää, vaikka heidän elämänkatsomuksensa oli pessimistinen. Esitän Nietzschen olleen ensimmäinen ajattelija, jonka kohdalla voidaan puhua ajattelun tai filosofian tietoisesta estetisoimisesta. Tutkin lähinnä Alexander Nehamasin tulkintojen kautta Nietzschen estetismiä, jossa olennaista on mm. kirjallisuuden tyylikeinojen omintakeinen käyttö.

Moraalin estetisoitumista tutkin lähtemällä liikkeelle Richard Shustermanin esittämästä näkemyksestä, jonka mukaan esteettisten näkökohtien pitäisi ohjata hyvää elämää ja sen muokkaamista koskevia päätöksiämme. Käsittelen moraalin muutoksia myös mm. Alasdair MacIntyren ja Marja-Riitta Ollilan tekstien pohjalta. Elämän, etiikan ja estetiikan suhdetta tutkin lisäksi mm. Michel Foucault’n antiikin kulttuurin ”eksistenssin estetiikan” tutkimuksen, sekä Richard Rortyn esteettistä elämää koskevien, Shustermanin kriittisesti kommentoimien näkemysten kautta.

Todellisuuden estetisoitumista postmodernissa media- ja kulutuskulttuurissa käsittelen tutkimalla (arki)elämämme estetisoitumiseen kuuluvia ilmiöitä, kuten mainontaa ja tavaraestetiikkaa, ulkonäkökeskeisyyttä, vartaloiden estetisointia sekä itsensä luomista kulutuskulttuuriin osallistumalla. Ajatus itsensä esteettisestä luomisesta on keskeinen osa myös Nietzschen filosofiaa, jossa esteettiset arvot ovat seuraavana elämästä, joka on hänelle korkein arvo. Hänen ajattelussaan estetiikka on olemassa palvelemaan elämää, lisäämään elämänhalua ja luovuutta. Kutsun näkemystä käytännölliseksi estetiikaksi, joka estetisoituneessa todellisuudessa valtaa yhä uusia elämänalueita. Tässä työssä tutkimuksen kohteena ovat myös nämä käytännöllisen estetiikan piiriin kuuluvat esteettisen asemat (post)modernissa maailmassa.