Hakutermit:

feministinen satu, Punahilkka, ihmissusi, fantasia, gotiikka, groteski

Tämän pro gradu ­tutkielman tavoitteena on tarkastella kahta novellia, Tanith Leen ”Wolfland” ja Suzy McKee Charnasin ”Boobs”(Leena Peltosen suomennos ”Tissit” 1990) feministisen sadunkirjoitusperinteen näkökulmasta. Pyrin analysoimaan kirjailijoiden tapaa käyttää fantasian, gotiikan ja groteskin kuvastoa merkityksiä luodessaan. ”Wolfland” perustuu Perault’n ja Grimmin veljesten klassiseen satuun Punahilkasta, ja vaikka ”Boobs” ei olekaan versio ”Punahilkka” ­sadusta, sillä on useita yhtymäkohtia ”Wolfland” ­novelliin. Molemmissa novelleissa keskeisenä aiheena on muodonmuutos ihmisestä sudeksi itsepuolustuksen keinona ulkoista, fyysistä uhkaa vastaan.

Muodostaakseni kulttuurisen viitekehyksen novellien päähenkilöiden muodonmuutoksen analyysille, esittelen pääpiirteittäin metamorfoosin esiintymisen klassisessa ja keskiaikaisessa eurooppalaisessa kirjallisuudessa ja kansanperinteessä sekä 1800- ja 1900-lukujen populaarikulttuurissa. Tanith Lee ja Suzy McKee Charnas onnistuvat kiehtovalla tavalla yhdistämään elementtejä niin kreikan ja rooman mytologiasta kuin myöhemmästä kansanperinteestä ja kirjallisuudesta.

Tanith Lee ja Suzy McKee Charnas ovat molemmat valinneet kirjallisuudenlajeikseen science fictionin ja fantasian ja tässä erityisesti feministisen goottilaisen sadun. Historiallisesti englantilaiset ja amerikkalaiset naiskirjailijat ovat suosineet kirjallisuudenlajeinaan gotiikkaa 1800-luvulta alkaen ja myöhemmin science fictionia ja fantasiaa, koska nämä genret mahdollistavat monipuolisemman aihemaailman ja henkilöhahmojen esittämisen ilman yhteiskunnan määrittämiä, perinteisiä sukupuolirooleja.

Vaikka ”Wolfland” ja ”Boobs” käsittelevät hyvin vaikeita aiheita, kuten perheväkivalta ja seksuaalinen ahdistelu, novellit kuitenkin ovat selviytymistarinoita. Novellien naispäähenkilöt kieltäytyvät hyväksymästä perinteistä alistuvaa ja uhriutuvaa naisen roolia vaan muodostavat itse olemisensa henkiset ja fyysiset rajat. Novelleissaan Lee ja McKee Charnas palauttavat sadunkerrontaan naistenvälisen vuoropuhelun ja perimätiedon välittämisen, jotka puuttuvat esimerkiksi Perault’n ja Grimmin veljesten ”Punahilkka”-saduista.