Hakutermit:

dramaturgia, identiteetti, muukalaisuus, subjekti, diskurssi, teatteri

Tarkastelen pro gradussani sivuhenkilöä, joka toimii näytelmässä eräänlaisena päähenkilöiden katalysaattorina. Henkilön representaatiot luovat konnotaatioita muukalaisuudesta, ja tutkin hänen identiteettiään muukalaisuuden ja identiteetin näkökulmista. Tutkimusaineistona on Federico García Lorcan kirjoittama näytelmä Bernarda Alban talo, näytelmä Espanjan maalaiskylien naisista ja tutkimuskohteena on palvelijatar La Poncia.

Selonteot ovat olennaisia näytelmän sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa ja näytelmässä käsiteltävän ongelman ratkeamisessa. Tarkastelen Poncian selontekoja muukalaisidentiteetin näkökulmasta erilaisten draamasovellutuksien sekä Stuart Hallin ja Julia Kristevan keskeisten teosten avulla. Hahmottelen, miten muukalaisuus näyttäytyy diskursseissa. Työni teoreettis-metodisena välineenä on diskurssianalyysi, jonka avulla konkretisoin roolihenkilöiden representaatioita. Tutkimusaineisto on lajityypiltään tragedia ja edustaa realismia. Se on näytelmäkirjallisuuden klassikko, joka mielletään modernin ajan teokseksi, mutta kuuluu tarkasti sijoittaen modernismia edeltäneeseen runodraamaan. Tieteellisesti sitä on tutkittu vähän Suomessa.

Draaman kulmakivenä voidaan pitää havaintoa, joka useimmiten on ongelma. Sen ratkaiseminen aiheuttaa ristiriidan: kehkeytyy sarja juonitteluja eli juoni, sisältö. Tarinaa kerrotaan todentamalla havaintoa ongelman ratkaisuyrityksissä. Aineistossa talon naiset janoavat rakkautta, jota eivät voi saada. Pääongelmana on ratkaista, miten Bernardan talosta pääsee vapaaksi. Ristiriita näyttäytyy parhaiten, kun kylän tai talon naiset eivät orientoidu yhteisön sääntöihin. Kaksi nuorta naista kuolee salarakkauden takia, ja kun ”salama iskee” Bernarda taloon, ongelma ratkeaa ja näytelmä loppuu. Tutkielmassani pyrin selvittämään, miten Poncia toimii ongelman ratkaisuyrityksissä muukalaisen tavoin; tarkastelen hänen muukalaisidentiteettiään.

Identiteetti on liikkuva ja käsitteenäkin häilyvä. Sille on tyypillistä rakentua erilaisten subjektipositioiden ja diskurssien vaikutuksessa. Henkilöllä voi olla yksi luonteenpiirre, joka reflektoi näkyvimmin. Hypoteesi on, että muukalaisuus ilmenee Poncian kautta ja on näytelmän teemoja säilyttävä sekä juonittelua edistävä dramaturginen rakennusaine. Muukalainen osallistuu draamaan sekä puolustaen että vastustaen päähenkilöitä diskurssista riippuen. Sivuhenkilö vie juonta kohti ongelman ratkaisua.