Tämä tutkimus käsittelee valokuvien ja haastattelujen avulla maahanmuuttajanaisten ajatuksia kodista ja kaupunkitilasta. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa, mitä koti maahanmuuttajanaiselle merkitsee ja minkälaisia olennaisia eroja maahanmuuttajanainen näkee lähtömaansa ja suomalaisen kodin ja kotiin liitettävien mielikuvien välillä. Kotia tarkastellaan tutkielmassa laajasti, koska ajatukset ympäristöstä ja omasta asuinpaikasta katsotaan tutkimuksessa vaikuttavan merkityksellisesti ihmisen viihtymiseen ja kotiutumiseen uudessa maassa.

Tutkimus on kvalitatiivinen ja siihen on käytetty useampaa eri menetelmää. Aluksi neljää maahanmuuttajanaista pyydettiin valokuvaamaan kotiaan ja sen merkitystä itselleen sekä mielipaikkojaan Tampereella. Kuvien teettämisen jälkeen naisia haastateltiin valokuvien pohjalta teemahaastattelumenetelmällä. Edellisten lisäksi tehtiin vielä kaksi haastattelua aineiston laajentamiseksi. Haastateltavat olivat kotoisin viidestä eri maasta ja he olivat tulleet Suomeen joko pakolaisina tai aviopuolison mukana. Valokuvauksen ja haastattelun lisäksi havainnoitiin tunnin verran viidessä eri Tampereen julkisessa tilassa maahanmuuttajien määrää suhteessa syntyperäisten suomalaisten määrään. Kategorisointi perustui ulkonäköön ja joissakin tapauksissa tämän lisäksi puhuttuun kieleen.

Kaikki tutkittavat pitivät kotia hyvin merkityksellisenä ja tärkeänä paikkana: koti tarjosi uudessa maassa turvallisuuden tunteen ja tärkeimmän viihtymisen paikan. Koti merkitsi kaikille haastateltaville muutakin kuin pelkkää asuntoa tai fyysistä ympäristöä. Oma perhe ja läheiset ihmiset tekivät kodista kodin, ilman ihmisiä koti ei tunnu kodilta - seikka, joka tuli hyvin esille myös naisten ottamissa valokuvissakin: miltei kaikissa kotikuvissa oli ihmisiä mukana. Tutkittavien tuntemukset kodista jakautuivat kulttuurisesti ja maantieteellisesti siten, että mitä erilaisemmasta tai kaukaisemmasta maasta haastateltava oli lähtöisin, sitä vaikeampi hänen oli tuntea koti Suomessa todelliseksi kodikseen ja sitä vaikeampi hänen oli kuvitella viettävänsä Suomessa lopun elämäänsä.

Suomi ja Tampere koettiin turvalliseksi paikaksi asua, mutta mielipaikkoja tai viihtymisen tiloja oli ympäröivästä kaupungista vaikea löytää. Työ- tai opiskelupaikka osoittautuivat kaikilla merkittäväksi Suomeen sopeutumisen ja kotiutumisen välineeksi. Haastateltavat viettivät aikansa pääsääntöisesti omalla asuinalueellaan, keskusta ja julkiset tilat jäivät maahanmuuttajanaisille vieraaksi. Suomessa vietetyllä ajalla ei tuntunut tähän perusseikkaan olevan juurikaan vaikutusta. Valokuvat toistivat kyseistä tulosta: kaupungin keskustaa ei oltu kuvattu lainkaan ja kodin tai työpaikan ulkopuolelta oli kuvia otettu erittäin vähän. Havainnoinnissa päädyttiin samaan tulokseen. Kaupunkitilan vieraus vähentää oman tutkimukseni ja aiempien tutkimusten perusteella kotiutumisen ja viihtymisen astetta ­ asia, johon maahanmuuttajatyössä tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Asiasanat: Maahanmuuttaja, koti, kaupunkitila.