Tässä tutkimuksessa perehdytään siihen, miten yhdysvaltalaiset käsittävät eurooppalaiset poliittiset toimijat. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, keitä ja millaisia eurooppalaiset poliittiset toimijat ovat yhdysvaltalaisten näkökulmasta, mitkä tekijät heikentävät ja mitkä vahvistavat Yhdysvaltojen ja Euroopan välistä yhteistyötä, millaisia odotuksia Euroopalle Yhdysvalloissa asetetaan ja miten yhdysvaltalaisten käsitykset eurooppalaisista poliittisista toimijoista mahdollisesti vaikuttavat transatlanttisen yhteistyön edellytyksiin tulevaisuudessa.

Tutkimusaineistona on neljä yhdysvaltalaista sanomalehteä, The New York Times, USA Today, The Wall Street Journal ja The Washington Post. Aineisto on kerätty Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikaan vuonna 2004. Aineisto koostuu pääkirjoituksista, pääkirjoituskolumneista ja lukijoiden mielipidekirjoituksista.

Aihetta koskeva teoreettinen kirjallisuus ja tutkimusaineisto kulkevat aineistonanalyysissä lomittain. Tämä palvelee tutkimuksen empiiristä luonnetta. Yhdysvaltalaisten käsityksiä eurooppalaisista poliittisista toimijoista tarkastellaan transatlanttisen yhteistyön eri ulottuvuuksilla. Näitä ovat toimijoiden tyypittely, transatlanttinen poliittis-sotilaallinen yhteistyö ja kulttuuris-sosiaalinen arvopohja.

Tutkimusaineiston perusteella Britannia, Ranska ja Saksa ovat yhdysvaltalaisten mielestä keskeiset eurooppalaiset poliittiset toimijat. Euroopan unioni käsitetään poliittisen toimijuuden sijaan eurooppalaisena talousalueena, mutta siihen kohdistuu varovaisen myönteisiä tulevaisuuden odotuksia transatlanttisena yhteistyökumppanina. Nato ei herätä yhdysvaltalaislehdistössä lähes lainkaan huomiota.

Yhdysvaltalaisten mielestä eurooppalaisten tapa suosia diplomaattisia vallankäytön keinoja heikentää transatlanttisen yhteistyön edellytyksiä, vaikka eurooppalaista multilateralismia myös arvostetaan. Euroopan mahdollisen sotilaallisen vahvistumisen halutaan tapahtuvan Yhdysvaltojen tueksi. Tutkimusaineisto ei tue teoreettisen keskustelun näkemystä Naton vahvasta roolista, vaan ensisijaisina poliittis-sotilaallisina yhteistyökumppaneina korostetaan yksittäisiä eurooppalaisia valtioita.

Tutkimusaineiston perusteella yhdysvaltalaiset eivät luota yhtenäiseen länsimaiseen arvopohjaan transatlanttisen yhteistyön tukena. Taloudelliset edut sitovat mantereita läheisemmin. Yhdysvaltalaisten idealismi omien arvojen ja yhteiskuntajärjestelmän paremmuudesta tulee esiin tutkimusaineistossa. Kansainväliset sopimukset koettelevat yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten kykyä sovitella kansallisten etujen ja eettisten periaatteiden välistä ristiriitaa. Transatlanttisista erimielisyyksistä huolimatta Eurooppa nähdään edelleen haluttavana yhteistyökumppanina Yhdysvalloille.

Asiasanat: Yhdysvallat, Eurooppa, Euroopan unioni, transatlanttinen