Tutkielmassa tarkastellaan monikon illatiivin /siin/-päätteen kanssa vaihtelevan /hin/-päätteen esiintymistä ja käyttöä suomen kielessä. Tarkastelun tavoitteena on tuoda esiin systeeminsisäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat /hin/-päätteen valikoitumiseen monikon illatiivin päätteeksi. Tutkielmassa monikon illatiivimuotoiset sanat jaetaan taivutustyyppeihin. Analyysityössä pyritään osoittamaan, miten taivutustyyppien ominaisuudet ja niiden väliset suhteet vaikuttavat monikon illatiivin /hin/-päätteen käyttöön. Tarkastelussa kiinnitetään huomiota lisäksi siihen, miten yksittäisten nominien ominaisuudet vaikuttavat monikon illatiivin /hin/-päätteen käyttöön. Tutkielmassa esitetyt havainnot perustuvat kahteen erityyppiseen aineistoon: sanomalehti- ja kyselyaineistoon. Kyselyaineisto pohjautuu tuotto- ja arviointitehtäviä sisältävään kyselyyn, johon on vastannut 47 henkilöä. 8821 monikon illatiivimuotoa sisältävä sanomalehtiaineisto on kerätty HS-2000-korpuksesta, joka koostuu Helsingin Sanomissa vuosina 2000 ja 2001 julkaistuista teksteistä.

Aineistojen tarkastelu osoittaa, että monikon illatiivin rinnakkaismuotoinen /hin/-pääte esiintyy herkimmin monikon illatiivissa harvoin esiintyvissä /askele/-, /ohut/- ja /filee/-tyyppisissä nomineissa. Tällaiset nominit eivät ole prototyyppisiä supistumanomineja, mistä johtuu, että monikon illatiivin /siin/-pääte ei ole saanut /askele/-, /ohut/- ja /filee/-tyyppisissä nomineissa samaa suosiota kuin /hame/- ja /vieras/-tyyppisissä nomineissa. Lisäksi tarkastelu antaa vihjeen siitä, että monikon illatiivin /hin/-pääte saattaa sisältää enemmän informaatiota kuin monikon illatiivin /siin/-pääte. /hin/-pääte saattaakin luoda ilmaukseen esimerkiksi affektiivisuutta.