Työyhteisösovittelu on melko nuori, mutta kasvava menetelmä työyhteisössä syntyneiden ihmisten välisten konfliktien käsittelyyn. Työyhteisösovittelua on tutkittu hyvin vähän etenkin viestinnän näkökulmasta. Sovittelijalla on merkittävä rooli sovitteluprosessin ja siihen osallistuvien ihmisten ohjaajana. Sovittelijan ohjaavaa vuorovaikutusta on tutkittu melko paljon, mutta ei työyhteisösovittelukontekstissa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten sovittelija ohjaa vuorovaikutuksellaan konfliktin osapuolia kohti keskinäistä ymmärrystä työyhteisösovittelussa.

Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkielmaa varten haastateltiin kolmea työyhteisösovittelijaa ja seitsemää työyhteisösovitteluun osallistunutta ihmistä. Haastattelut analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkielman tulosten perusteella sovittelijan ohjaavasta vuorovaikutuksesta on löydettävissä kahdeksan eri funktiota. Informaatiotilaisuudessa ja haastatteluissa sovittelija valmistaa ihmisiä sovittelutapaamiseen kertomalla sovitteluprosessista, etsimällä ristiriitoja aiheuttavia asioita, kuuntelemalla ja viestimällä ihmisille ymmärrystä, rohkaisemalla heitä yhteistä sovittelutapaamista varten, aloittamalla lisäämään ihmisten ymmärrystä konfliktitilanteeseen liittyvistä asioista sekä virittämällä ratkaisukeskeisyyden ajatusta. Samalla sovittelija saa kokonaiskuvan konfliktitilanteesta. Sovittelija myös luo ihmisiin luottamuksellista suhdetta kertomalla luottamuksellisuudesta, kuuntelemalla ihmisiä ja kertomalla itsestään. Yhteisessä sovittelutapaamisessa sovittelija pyrkii mahdollistamaan ihmisten välisen keskustelun osallistamalla ihmisiä, kontrolloimalla keskustelua ja luomalla keskustelun mahdollistavaa ilmapiiriä. Lisäksi sovittelija pyrkii lisäämään ihmisten välistä ymmärrystä avoimilla ja tarkentavilla kysymyksillä, mahdollistamalla tunteiden ilmaisun sekä joskus antamalla ihmisille epäsuoria neuvoja tai käyttämällä ratkaisukeskeistä otetta. Lisäksi sovittelija auttaa ihmisiä sopimuksen tekemisessä ja käyttäytymisessä tapahtuvan muutoksen tukemisessa. Erillisenä sovittelijan vuorovaikutuksen funktiona on nähty sovittelijan oman vuorovaikutuksen mukauttaminen ja kontrollointi.

Tulosten perusteella etenkin luottamuksellisen suhteen luominen, ihmisten välisen keskustelun mahdollistaminen ja sitä kautta ihmisten välisen ymmärryksen lisääminen ovat keskeisessä asemassa sovittelun onnistumiseksi.