Tässä tutkielmassa tarkastellaan käännöstieteiden vastarintaista raja-aluetta. Tutkimuskohteena ovat vastarinnan ja kääntämisen suhdetta käsittelevät käännöstieteelliset tekstit. Keskeisiä kysymyksiä ovat, mitä vastarintaisia kysymyksiä poliittisissa käännöstieteellisissä teksteissä tutkitaan ja minkälaiset vastarintaisuuden elementit jäävät näiden tekstien ulkopuolelle. Tämän raja-alueen hahmottamiseksi tutkielmassa käsitellään vastarintaisia kysymyksiä käsittelevien käännöstieteellisten tekstien lisäksi kahta poliittista liikettä, joiden teoriatyössä on kääntämisen kannalta relevantteja piirteitä: kirjallisia kannibalisteja ja situationisteja. Tutkielmassa käsiteltävän käännöstieteellisen kirjallisuuden perusteella keskeisimmät teemat vastarinnan ja kääntämisen suhdetta käsittelevässä käännöstieteessä ovat dekonstruktio, aktivismi, feminismi ja postkolonialismi.

Kannibalismi kulttuurisena metaforana ja liikkeenä syntyi 1920-luvun Brasiliassa. Kannibalistisen liikkeen tavoitteena oli imperialismista vapaan, autonomisen kulttuurin rakentaminen. Tähän tavoitteeseen pyrittiin syömällä hallitsevan kulttuurin tuotteita sen sijaan että ne olisi joko omaksuttu tai hylätty. Kannibalistinen liike aktivoitui uudestaan 1960-luvulla. Tuolloin kahden brasilialaisen kääntäjän ja runoilijan, Augusto ja Haroldo de Camposin toimesta. He käyttivät kannibalistista lähestymistapaa luovassa tekstintuottamistyössä. He kehittivät kolmannen maailman käännösmetodin, joka mahdollisti lähtötekstin uudelleentuottamisen kääntäjän todellisuudessa ilman kääntäjälle ja käännökselle tyypillistä alisteista positiota.

Situationistinen internationaali perustettiin vuonna 1957. Radikaalia vallankumouksellista politiikkaa harjoittaneessa avantgarde-ryhmässä keskityttiin politiikan tekemiseen taiteen keinoin kunnes taide hylättiin elämisen taiteen tieltä. Keskeisin situationistien luomista käsitteistä oli spektaakkelin yhteiskunta. Tämä käsite rakennettiin kuvaamaan kapitalistista yhteiskuntaa tilanteessa, jossa työvoiman riisto laajeni entisestään kattamaan yhteiskuntaelämän kaikkia osa-alueita. Lisäksi situationistit loivat détournementin käsitteen, jota tässä tutkielmassa tarkastellaan situationistisena kääntämisenä.

Vastarinnan kysymyksiä käsittelevien käännöstieteellisten tekstien sekä situationistien ja kannibalistien valottamalla alueella keskeisimmiksi kysymyksiksi nousevat kysymykset kapitalismista, kansallisvaltiosta, kansallisista kulttuureista, kommunikaatiosta ja ei-kommunikaatiosta sekä vapaudesta ja fragmentaarisesta kritiikistä. Vallitsevaa yhteiskunnallista tuotantotapaa, kapitalismia, ei tutkielmaan valikoituneissa käännöstieteellisissä teksteissä käsitellä. Myöskään kansallisvaltio ja kansallisten kulttuurien asema eivät näissä kirjoituksissa joudu kriittisen tarkastelun kohteeksi. Kannibalistien ja situationistien suhde vallitseviin instituutioihin on antagonistinen. Käännöstieteellisissä teksteissä vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä ei kyseenalaisteta. Aktivistisimmatkaan käännöstieteelliset tutkijat eivät halua antaa kääntäjälle vapautta toimia halunsa mukaan. Kannibalistisesta ja situationistisesta perspektiivistä ihmisen alistaminen tuotantovälineen asemaan on vastarinnan välttämättömäksi tekevistä yhteiskunnallisista epäkohdista perustavin. Tutkielmassa käsiteltävien käännöstieteellisten tekstien keskeisimmäksi puutteeksi paljastuukin niissä esitetyn kritiikin fragmentaarisuus. Vallitsevan tuotantotavan perustavalla tavalla tutkimuksen lähtökohdaksi ottava käännöstieteellinen tutkimus on tämän tutkielman perusteella hyvin harvinainen ilmiö.

DEUTSCHE KURZFASSUNG

Übersetzen als Widerstand - Situationisten, Kannibalisten und Translationswissenschaft