Pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on julkaisuharkintaan lähetetty artikkeli: Masennuspotilaan kokemus hoidostaan perusterveydenhuollossa (Leskinen T, Paavilainen E, Kylmä J, Tammentie -Sarén T & Lehtinen K). Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata masennuspotilaan hoitopolkua sekä masennuksen hoitoa tukevia ja estäviä tekijöitä perusterveydenhuollossa. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluina Pirkanmaan viiden kunnan alueella syksyllä 2013. Osallistujat olivat 18 -65 -vuotiaita, jotka sairastavat depressiota. Tutkimuksessa oli mukana 13 osallistujaa, jotka valikoituvat vapaaehtoisesti tutkimuksessa mukana olevien kuntien perusterveydenhuollosta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä.

Tuloksena oli, että masennuspotilas pääsee perusterveydenhuoltoon hoitoon kahdessa viikossa. Masennuspotilaan kokemukseen hoidostaan vaikuttivat vuorovaikutussuhde työtekijän kanssa, tyytyväisyyden tunne, tiedon saanti masennuksesta ja hoidonsisällöstä, kokemus lääkärin työskentelytavasta, työterveyden antaman tuki, läheisten mukana oleminen hoidossa sekä sosiaalinen tuki. Vuorovaikutussuhteessa potilaat kokivat, että he eivät tulleet ymmärretyiksi, kuulluiksi tai kohtelu oli epäystävällistä. Potilaiden kohtaamiseen ja aidosti kuulemiseen sekä ymmärryksen varmistamiseen onkin paneuduttava. Tyytyväisyyden tunnetta lisäsi terapiakeskustelun lähteminen potilaan omista tarpeista. Hoitosuunnitelmien puute ja työntekijöiden vaihtuminen lisäsivät tyytymättömyyttä. Tyytyväisyyttä tiedon saamiseen potilaat kokivat kun tietoa annettiin siinä määrin kun potilas kykeni sairautensa vuoksi omaksumaan ja ilman ammattikieltä. Hoitosuunnitelmien tekeminen lisäsi potilaan tunnetta tiedon saamisesta. Lääkärin aktiivisuus ja sosiaaliset taidot tukivat potilaan toipumista. Lääkärintapaamiset koettiin usein kiireisiksi, lyhyiksi ja sisällöllisesti niukoiksi. Työterveyshuolto on keskeinen toimija työssäkäyvän masennuspotilaan hoidossa. Potilaat kuvasivat haluttomuutta mennä työterveyshuoltoon, koska he eivät halunneet, että työnantaja tietää heidän sairaudestaan. Huolestuttavaa on läheisten puuttuminen potilaan hoidosta perusterveydenhuollossa. Läheisten mukaan ottamista hoitoon tulee lisätä sillä läheiset elävät arkea yhdessä masentuneen kanssa ja heillä itsellään on myös riski uupua läheisensä rinnalla.

Pro gradu -tutkielman toisena osana on lisäosa, joka on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksessa tutkittiin hoitotyöntekijöiden kokemuksia masennuspotilaan hoidosta perusterveydenhuollossa. Lisäosassa vertailtiin hoitotyöntekijöiden kokemuksia ja tutkimustuloksena (Leskinen ym. 2014) saatuja potilaiden kokemuksia masennuksen hoidosta perusterveydenhuollossa.

Lisäosassa nousi tarve kiinnittää huomiota masennuspotilaan hoidossa masennuksen tunnistamiseen, vuorovaikutussuhteeseen, tiedon antamiseen, ryhmämuotoisen hoidon lisäämiseen ja läheisten huomioimiseen. Tulosten mukaan perusterveydenhuollon hoitajat kokevat puutetta masennuksen tunnistamisessa. Masennuksen tunnistamiseen on syytä kehittää helppoja menetelmiä perusterveydenhuoltoon, jotta masennuspotilaat pääsevät nopeasti hoidon piiriin. Hoitajia tulee täydennyskouluttaa ja lisätä mahdollisuutta konsultoida erikoissairaanhoitoa matalalla kynnyksellä. Riittävän pitkän ajan varaaminen vastaanottokäynnille ja depressiohoitajien lisääminen perusterveydenhuoltoon saattaa parantaa potilaiden kokemusta onnistuneesta vuorovaikutussuhteesta. Erilaisia tiedon antamisen muotoja tulee kehittää. Omaisia tulee aktiivisesti ohjata omaistuen piiriin.

Depression patient´s experience concerning his treatment in primary care

This Master´s Thesis consists of two parts. The first part is an article: Depression patient´s experience concerning his treatment in primary care (Leskinen T, Paavilainen E, Kylmä J, Tammentie-Sarén T & Lehtinen K). The objective was to describe the depression patient´s treatment path as well as the factors which supported or prevented the treatment in primary care. The research was executed as individual interviews in five municipalities in Pirkanmaa in autumn 2013. The participants were from 18 to 65 years old people who suffered depression. There were together 13 participants which were selected voluntarily to the research from the municipalities´ primary care. The data were analyzed by content analysis.

The result was that the depression patient gets into the treatment within two weeks in primary care. According to the research the following factors affected to the experience of the depression patient´s treatment: the interaction relationship with the nurse, the feeling of satisfaction, receiving information concerning depression and the content of the treatment, experience of the doctor´s working methods, the support given by occupational health care, family members´ participation in treatment as well as the social support. In interaction relationships the patients experienced that they did not get understood, heard or the treatment was unkind. Encountering the patient and really listening to them as well as ensuring patient´s understanding should be delved into. The feeling of satisfaction was increased if the therapy conversation was based on the patient´s own needs. The lack of treatment plans and turnover of employees increased dissatisfaction. Patients experienced satisfaction concerning information receiving if the information were given in that amount and way the patient was able to adopt and without professional language. Executing the treatment plans increased the patient´s feeling of getting information. Doctor´s activity and socials skills supported the patient´s recovery. The meetings with doctor were experienced often very busy, short and very thin in content. The occupational health care is a crucial actor in the treatment of a depressed patient who is at work. Patients described their unwillingness to go to the occupational health care because they did not want their employer to know of their depression. One of the alarming factor is the lack of family members´ participation in depression patient´s treatment in primary care. It is important to increase the participation of family members in treatment as they live their everyday life together with the depressed person and they have a risk also to get exhausted beside of the depressed family member.

The second part of this Master Thesis is an additional part and it was executed as a literature review. In the literature review it was studied the nursing employees´ experiences concerning the depression patients´ treatment in primary care. In the additional part it was compared the nurses´ experiences and the experiences of the patients received from the survey results (Leskinen etc. 2014) concerning the treatment in primary care.

In the additional part it raised a demand to pay attention to depression recognition, interaction relationship, information sharing, increasing group therapy and paying attention to close family. According to the results the nurses experienced the lack of depression recognition. It should be developed easy methods in primary care to recognize depression in order that the depression patients will get into the treatment quickly. The nurses should be update-trained and increase the possibility for them to consult special health care in an easy way. Reserving sufficient and enough time in therapy meetings and increasing depression nurses in primary care might improve the patient´s experience of a successful interaction relationship. Different kinds of information sharing forms should be developed. Family members should be guided to the support systems.