Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa palautetilanteisiin vaikuttavia tekijöitä esimieslähtöisesti ja eritellä esimiesten kokemuksia palautetilanteiden kehittämisen näkökulmasta. Paljon tutkittua aihetta lähestytään uudesta näkökulmasta kiinnittämällä huomio esimiesten monikerroksiseen ymmärrykseen tutustumalla muutamaan tapaukseen mahdollisimman holistisesti. Asiantuntijaorganisaatiokonteksti tarjoaa tutkimukselle mielenkiintoisen areenan, mutta tutkimus tarjonnee relevantteja näkökulmia myös palautetilanteisiin yleisemmällä tasolla.

Teoreettinen viitekehys yhdistää palautetutkimuksia ja teoreettisia mallinnuksia vuosien varrelta. Esimies-alaissuhdetta hahmotetaan LMX-teoriaan pohjaavan elinkaarimallin kautta, ja painoarvoa on annettu myös attribuutioteorialle. Tutkielmassa hyödynnetään kattavasti myös aiempaa palautetutkimusta ja sen kautta hahmottuvaa kuvaa esimiehen toimintaan vaikuttavista tekijöistä. Nämä tekijät on koottu kolmen kategorian alle – kogniitivisiin, affektiivisiin, ja tilannesidonnaisiin tekijöihin.

Empiirinen aineisto on koottu kolmelta erilaisessa asiantuntijaorganisaatiossa toimivalta esimieheltä. Kukin esimies on haastateltu kaksi kertaa, ja esimiehet ovat lisäksi tuottaneet kehyskertomuksen ohjaaman kirjallisen tarinan. Aineiston keruussa on pyritty tarjoamaan esimiehille mahdollisuus tuoda kattavasti omia autenttisia kokemuksiaan esiin, ja haastattelut onkin toteutettu mahdollisimman avoimina. Kirjallisen tarinan osalta tarkoituksena on ollut teorialähtöisesti tarkastella palautetilanteen onnistumisen edellytyksiä esimies-alaisuhteeseen peilaten.

Tulokset osoittavat palautteenantajan toiminnan taustalla vallitsevien tekijöiden monimuotoisuuden. Erityisen merkitykselliseksi palautetilanteiden muodostumisen kannalta näyttää nousevan esimies-alaissuhteen laatu ja aiemmat palautekokemukset. Esimiehillä näyttää olevan yksilöllinen tyyli hyödyntää palautetta osana johtamistaan, ja tuo tyyli näyttää kietoutuvan voimakkaasti aiempiin kokemuksiin ja niistä opittuun. Palautetilanteiden kehittämisen näkökulmasta merkittäväksi näyttää muodostuvan esimiehen itsereflektiotaidot ja kyky kohdata alainen osallistavassa dyadissa.

Yksilöllisten toimintatendenssien taustalta on tulosten perusteella hahmotettavissa teoreettisessa viitekehyksessä esiin nostettuja tekijöitä. Palautetilanteiden muodostumisesesta on luotu jäävuorimalli, joka kiteyttää tutkimuksen kautta syntyneet keskeiset oivallukset.