Pro gradu -tutkielmani käsittelee Virginia Woolfin Mrs. Dallowayn (1925), Michael Cunninghamin Tuntien (The Hours, 1998) sekä Stephen Daldryn ohjaaman elokuva-adaptaation (The Hours, 2002) intertekstuaalisia suhteita. Keskiössä ovat henkilöhahmot, kerronnalliset ja tyylilliset seikat sekä teosten pääteemat. Tutkimukseni pääkysymyksenä on, millaisen dialogin Tunnit muodostaa suhteessa sen hypotekstiin eli Virginia Woolfin Mrs. Dallowayhin. Läpi tutkimuksen taustalla on myös Tunnit-teosten oman identiteetin selvittäminen. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän löyhästi Gérard Genetten transtekstuaalisuuden mallia ja etenkin sen intertekstuaalisuuden ja hypertekstuaalisuuden kategorioita. Lisäksi viittaan aiempiin Tunnit-tutkimuksiin sekä Dorrit Cohnin teoriaan tajunnankuvaamisen esittämisen tavoista.

Tutkimukseni jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä pohdin kohdeteosten hypertekstuaalisuutta henkilöhahmojen vastaavuuksien osalta sekä henkilöiden sisäistä ja ulkoista identiteettiä. Luvussa kolme käsittelen erikseen romaanin ja elokuvan kerronnallisia tekijöitä ja tajunnankuvaamisen esittämisen tapoja. Lähiluen romaanien kielellisiä seikkoja ja nostan esille tekijöitä, jotka yhdistävät kahta romaania. Woolfin romaanissaan käyttämä tajunnanvirtatekniikka asettaa myös omat erityiset kysymyksensä pohdittavaksi siitä, millä keinoin Cunningham pyrkii jäljittelemään hypotekstin impressionistista tyyliä. Toisaalta nostan esille romaanien väliset tyylilliset poikkeavuudet ja kyseenalaistan Cunninghamin teoksen kategorisoimisen puhtaaksi tyylipastissiksi. Elokuvan osalta keskiössä on audiovisuaalisen mediumin omat kerronnalliset ja tyylilliset keinot toteuttaa dallowayismin estetiikkaa - tällaisista esimerkkinä leikkaustekniikka ja Philip Glassin säveltämä elokuvamusiikki.

Neljäs luku keskittyy Tunneista kumpuavaan kolmeen pääteemaan: eksistentialismiin, identiteettiin ja kirjallisuuden merkitykseen. Pääteemojen tueksi otan kohdeteosten symboliikan, joka edelleen toistojen kautta vahvistaa teemojen merkitystä. Identiteetin teemaan liitän myös keskustelun ajallisuuden merkityksestä, joka sekin on alleviivattuna kohdeteoksesta toiseen. Viimeisenä pohdin kaunokirjallisuuden merkitystä tekijän, lukijan sekä henkilöhahmon näkökulmasta postmodernissa kontekstissa.

Tutkimukseni päätuloksena esitän selvityksen kohdeteosten intertekstuaalisista suhteista edellä esitettyjen seikkojen osalta sekä kyseenalaistan Tuntien lokeroimisen yhden kategorian alle. Havainnollistan, kuinka Tunneissa on kyse multi-identiteettisyydestä. Työni kartoittaa siis eri näkökulmia, kuinka Tunnit-teoksia voidaan tutkia, mutta toisaalta kyseenalaistaa ehdottoman lokeroinnin, jota esimerkiksi Gérard Genette on omassa hypertekstuaalisuuden tutkimuksessaan harjoittanut.