Alueverkon kehityssuunnitelman tavoitteena on saada mahdollisimman kattava kuva nykyhetken alueverkosta, verkkoon vaikuttavista muutostekijöistä ja niiden aiheuttamista muutoksista alueverkkoon. Alueverkon tarkastelu on jaettu kolmeen alueeseen; Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Häme ja Pirkanmaa. Työhön on koottu tietoa jokaisen alueen kuormituksien kasvusta, kantaverkon kehityssuunnitelmista sekä mahdollisista tuotannon suunnitelmista, etenkin tuulivoimasta. Tietoja alueiden muutostekijöistä on saatu verkostosuunnittelijoilta, projektipäälliköiltä sekä tuulivoimayhtiöiltä. Lisäksi on tutkittu verkkotietojärjestelmän tietojen avulla nykyverkon mekaaninen sekä sähkötekninen kunto. Työssä esitellään alueen muutostekijät, niiden aiheuttamat muutokset sekä joitain ratkaisumalleja, joilla muutoksiin voidaan varautua. Yksityiskohtaisia suunnitelmia ei esitellä vaan tarjotaan suurpiirteisiä ratkaisumalleja, joiden perusteella tarkempi suunnittelu voidaan tulevaisuudessa tehdä. Suurimmat muutostekijät ovat kantaverkon 220 kV johtojen muuttuminen 110 kV käyttöön Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä tuulipuistojen lisääntyminen Pohjois-Pohjanmaan alueella. Kantaverkon 110 kV johtojen lisääntyminen mahdollistaa uusien yhteyksien ja sähköasemien rakentamisen. Työssä on tutkittu kahta vaihtoehtoista ratkaisua pisimmälle Koivisto – Nivala johdolle ja selvitetty niiden toteutusmahdollisuuksia. Tuulivoimahankkeita on tarkasteltu kolmella eri skenaariolla ja luotu niille hyvin karkealla tasolla tuulivoimaverkot. Tulevaisuudessa alueverkon ikääntyvät voimajohdot nousevat tarkkaan seurattavaksi asiaksi. Alueverkon 110 kV voimajohdoista noin 50 % (500 km) on rakennettu 1960- ja 1970-luvulla. Tämä tarkoittaa, että voimajohtojen 50…60 vuoden eliniällä suurin osa johdoista tulee saneerata seuraavan 15..20 vuoden aikana. Vanhimpien voimajohtojen mekaaniseen kuntoon tuleekin kiinnittää tulevien vuosien aikana tarkempaa huomiota, jotta johtojen saneeraustarve tulisi ilmi riittävän ajoissa. /Kir11