Kuivuudesta huolimatta vesihuollon toteuttaminen Namibiassa ei ole teknisesti kovin monimutkaista. Sadekaudella vettä saadaan kerättyä koko vuodeksi riittävä määrä tekojärviin. Hiekkainen maaperä on helppoa kaivaa ja putket voivat olla lähellä maan pintaa, sillä jäätymisvaaraa ei ole. Kuitenkin heikosti järjestetty vedenjakelu aiheuttaa vesihävikkiä, taloudellista tappiota ja ylimääräistä työtä.

Keetmanshoopin kunta ostaa vuosittain 1,7 miljoonaa kuutiometriä vettä tukkuyhtiö NamWaterilta, mutta vain 65 % siitä laskutetaan asiakkailta. Laskuttamatta jäämisen pääsyyt ovat mittarien toimimattomuus, vuodot ja kunnan oma käyttö. Kunnalle laskuttamattomasta vedestä aiheutuva tappio on noin 400 000 euroa (537 000 m3) vuodessa. Asiakkaiden vesilaskuista 26 % jää maksamatta vuosittain, mikä lisää kunnan taloudellisia ongelmia. Noin puolet NamWaterilta ostetusta vedestä häviää vuotoina verkostossa tai asiakkaiden vesikalusteissa. Pienin yövirtaama verkostoon on ympäri vuoden 100-110m3 tunnissa, mikä on 50–55 % keskimääräisestä päivävirtaamasta.

Verkostossa on kymmeniä vuotavia venttiileitä, mutta pieniä vuotoja korjataan harvoin, sillä verkostomiehet keskittyvät suurien putkirikkojen korjaamiseen. Vuonna 2012 arvioitiin verkostoasentajien kanssa pääventtiilien kuntoa, päivitettiin verkostokarttaa ja tehtiin suunnitelma jakaa verkosto 45 sektoriin 104 venttiilillä. Arvion mukaan tällä hetkellä kyseisistä venttiileistä 55 toimii, 28 puuttuu, 13 pitäisi vaihtaa ja 8 kunto pitäisi testata. Jumittuneiden vesimittareiden takia 8-18 % suurkuluttajien vedenkulutuksesta jää mittaamatta. Tämän 30 000 – 70 000 euron vuosittaisen menetyksen voi pudottaa alle 5 000 euroon vaihtamalla mittarit toimiviin. Lisäksi mittaritestit osoittivat suurten kuluttajien mittarien mittaavan keskimäärin 30 % todellista virtaamaa vähemmän.

Suunnitteluun kannattaisi Keetmanshoopissa investoida paljon nykyistä enemmän. Suhteellisen yksinkertaisesti ratkaistavissa olevia suuria ongelmia on niin paljon, että palkattu vesihuoltoinsinööri tuottaisi kunnalle moninkertaisesti oman palkkansa verran säästöjä. Toimimattomien vesimittarien vaihdon ja suunnittelupuolen henkilön palkkaamisen jälkeen seuraavaksi tärkeintä on keskittyä verkostokartan käyttöönottoon jokapäiväisessä työssä sekä tärkeimpien venttiilien uusimiseen. Sitten kannattaisi jatkaa kaupunginosittaisten vesimittarien ja paineenalennusventtiileiden asentamisella, joiden jälkeen putkia voidaan alkaa uusimaan systemaattisesti tie kerrallaan.

Yksinkertaiset laskelmat investointien tuottamista säästöistä ovat helpoin tapa osoittaa investointien tärkeys. Myös suurpiirteisillä laskelmilla voidaan löytää vesijohtoverkoston merkittävimmät kehittämistarpeet. Keetmanshoopin vesitaseen laskemiseen käytettyjä menetelmiä voidaan hyödyntää muissakin vastaavissa kunnissa.