Valtateiden risteysalueiden maankäyttö ei ole usein sosiaalisesti tai ekologisesti kestävää. Tyypillisenä ongelmana tällaisissa ympäristöissä on julkisen kaupunkitilan monotonisuus sekä alueen hiljeneminen siellä toimivien liikkeiden aukioloaikojen ulkopuolella. Tiivistyvä kaupunkirakenne ja muuttuva kaupanala luovat paineita risteysalueiden uudenlaiseen, monimuotoisempaan ja kestävämpään käyttöön. Diplomityö tutkii suunnittelun keinoin, kuinka kaupunkirakenteen reunalla ja liikenteen risteyskohdassa olevaa aluetta voitaisiin kehittää monipuoliseksi ja rikkaaksi kaupunkitilaksi. Tavoitteena on saada aikaan parempia vaihtoehtoja tavanomaiselle automarketti-alueelle sekä tutkia, mitä lisäarvoa arkkitehtuuri voi tuoda kehäteiden alueen rakentamiseen.

Noin 230 000 neliömetrin kokoinen Eteläportiksi nimetty suunnittelualue sijaitsee Lahdesjärven kaupunginosassa, Tampereen eteläreunalla. Paikka on valtakunnallisesti merkittävässä solmukohdassa Helsinkiin vievän valtatien ja Tampereen eteläisen kehätien risteyksessä. Erityisesti Helsingistä päin tultaessa alue hahmottuu selkeästi, mikä antaa hyvän mahdollisuuden vaikuttaa koko Tampereen ensivaikutelmaan ja imagoon. Myös liikenneyhteydet ovat varsin hyvät ja alue on helposti saavutettavissa, ongelmana on kuitenkin liikenteen aiheuttama melu ja liikennejärjestelyiden tuottama epämieluisa ympäristö.

Diplomityö tutkii risteysalue-rakentamista neljällä vaihtoehtoisella ideasuunnitelmalla, jotka eroavat toisistaan sekä lähtökohdiltaan että maankäytöltään. Erityinen painoarvo on näiden ideasuunnitelmien tuottaman lisäarvon arvioimisessa. Ideasuunnitelmissa on käytetty seuraavia työkaluja: (1) toimintojen sekoittaminen monotonisuuden välttämiseksi ja alueen aktivoimiseksi sekä (2) paikan mahdollisuuksien ja potentiaalin erityinen hyödyntäminen, Anna Klingmannin teorioiden pohjalta. Lisäksi ideasuunnitelmista on käyty rakentavaa vuoropuhelua alueen omistajan kanssa.

Diplomityössä on neljän ideasuunnitelman avulla pystytty selvittämään minkälaisia lisäarvoja sekoittuneet toiminnot toisivat risteysalueiden kaupunkirakenteelle. Työ on nostanut esiin arkkitehtuurin lisäarvon tunnistamisen merkityksen – asia, jota arkkitehdit voisivat hyödyntää töissään laajemminkin. Diplomityö perustuu arkkitehtitoimisto BST-Arkkitehdit Oy:lle tehtyyn projektiin, jossa mukana yhteistyössä on ollut suunnittelualueen pohjoisosasta maata omistava rakennusliike YIT Oy. Alue on ollut YIT:n omistuksessa jo pitkän ajan, mutta alueen kehittämistä on viivästyttänyt sen eteläpuolella olevan alueen keskeneräisyys. Sekä BST-Arkkitehdit että YIT antoivat hyvin vapaat kädet ideasuunnitelmien kehittelyyn. Diplomityö on antanut mahdollisuuden tutkia kaupunkisuunnittelussa kiehtovia teemoja sekä kehittyä ja syventää osaamistaan niin teoriassa kuin käytännön työtekniikoissakin.