sisällön kuvaus: Käsinkirjoitettu kirje, Maija Halonen (os. Mäkinen) on kirjoittanut kirjeen Helsingissä äidilleen Emelié Mäkiselle (os. Stenbäck).

fyysinen kuvaus: Tiistaina 7p. Helm.

Äiti kultani!

Sain tänä aamuna Teklan kirjeen, olinkin aikalailla odotellut sitä. Olin jo ollut niin levoton Äidistä. Onhan ikävä meille molemmille, kun Äiti rakas ei voi kirjoittaa, mutta kyllä minä tunnen aina miten Äidin ajatuksen seuraa meitä täällä Helsingis-sä. – Paha on mielestäni oikein kun niin harvoin olen kirjoittanut. Koetan nyt kir-joittaa joka keskiviikko varmasti. Niin että ainakin perjantaina saatte. Sitten voin vielä Laurin ja Vilhon kirjeeseen panna pari riveä.

Voi, kun se Tekla on kiltti, kun kirjoittaa niin pitkältä. Oli niin hauskaa kuulla teistä. –

En minä viitsi matkustaa häihin, siitä tulisi maksuja. Kun minun kaikessa tapauk-sessa tulee maksaa hyyryn tästä huoneesta. En minä ehdikään, tentteeraan silloin teoriaani, jos on tentteeraisikaan silloin, niin ainakin luen.

Murmuri on jo terve, ylhäällä hän on ja hommaa kuten ennen. Kävi jo Kaivopuis-tossakin. Tiilatädille minä kerroin Pekan ja minun asian. Voi, et usko Äiti miten se oli mulle ikävää. Huh, en koskaan mailmassa voi unhottaa, minkälainen Tiilatäti oli, kun sen sanoin. Hyi, sentään; kaduin koko sydämmestäni, että sen sanoin. Pekka ei ollut silloin täällä, niin että täti luulee kai hänen olevan vieläkin maalla. Enkä minä viitsi sanoa enään mitään. Ku vaikka mikä. Kyllähän Tiilatätikiin silloin iloitsi ja onnitteli kun Gertrud Hartman meni kihloihin sen […] kanssa, joka oli hie-no kavaljeri ja aatelisherra. No nyt sekin kihlaus on purettu. Semmoisia ne on. – No eihän ollut kummaa tädin käytös, sillä eihän hän Pekkaani tunne, eikä tiedä. Kuvailee kai realistiksi ja jos miksikin maankulkijaksi, vaikka kerroinhan minä. – Ei sitä mummo ymmärrä, meidän asiaa. Sitten tulisi hirveä homma siitä, että missä me tapaamme toisiamme ja he sekaantuisivat kaikkeen. – Ei, paras se on näin, sen vähän aikaa, kun Pekka on vielä täällä. Lauvantai iltana olimme Pekan luona, Lilli, Sandra Hagan, Vikström ja minä. Olimme Pekan kanssa ostaneet konserveerattua linnunpastia ja marjahilloa valokeista (jota saa 1,95 p.llä pienen purkin). Ensin joimme teetä. Sitten Pekka soitti kannelta ja Wikström huiluansa, ja minä […] ate-lieriin modellilavalle illallisen. ,Olin tuonut lakanan kotoa, jonka sitten levitin sii-hen. Leipäkorissa oli hapankorppuja (meidän seisova leipä, sekä meillä, että ate-lierissa) ja ranskan leipää, Myllykylän voita, sardineja, kieltä, ja juustoa ja sitten paisti. Illallisen jälkeen juotiin kahvia, jota olimme keittäneet teekattilaan, ilman kermaa vaan juotiin se oli niin väkevää, että ei uni tahtonut yöllä tulla.