sisällön kuvaus: Käsin kirjoitettu kirje. Kirjeen on kirjoittanut Maija Halonen (os. Mäkinen) Pekka Haloselle.

sisällön kuvaus: 11p. Tammikuuta 93

Rakas oma Pekkani! On niin, niin ikävä Sinua tänä iltana., on ollut koko päivän. Aamulla, kun kävin k:ssa Äidin asialla, oli siellä Sinulta mulla kirje ja sähkösano-ma. Tulin aivan kylmäksi nähdessäni tuon viime mainitun, en tahtonut uskaltaa avata, sillä kuulin Sinun jo sairastuneen. On niin pahamieleni kun olet saanut oot-taa kirjettä ja olla levoton. En ymmärrä miksi juuri minun kirjeitteeni aina pitää ka-dota. Uuden vuoden päivänä, oisi Sun pitänyt saaada kirje Äidiltä, Väinöltä ja mul-ta, sitten meni pari päivää, jolloin en kirjoittanut, josta on paha mielestäni, vaan tiistaina kirjoitin 3 p./I sitä et näy saaneen, viimeisen lähetin 8p. ja kirjekortin 9p. Näät siis, että olenhan minkä kirjoittanut, vaan kova oli onni. –

Pekka kulta, kuules, minä tahtoisin tulla sinne luoksesi nyt, voi kun olet niin kau-kana, ja aikaa on niin pitkältä siksi kun palaat tänne taas. – Sen vuoksi minä en ole saanut moneen yöhön unta, kun Sino olet ollut siellä puolestasi levoton. Pekka hoi, nyt minä tästälähin kirjoitan joka sunnuntain ja keskiviikon postissa, ja jos silloin et saa niin on postissa syy. – Voi minä sanoisin Sulle vaikka mitä, rakas, rakas hy-vä Pekkani, kun minä osaisin niin että ymmärtäisit - .

Etköhän ole saanut yhtään kirjettäni joulun jälkeisistä? Ja minä olen saanut niin monta ja hyvää Sinulta, joita aina joka ilta ennen nukkumaan menoa luen. Kiitos sulle niistä kaikista. Ja kiitos kankaasta ja kirjasta. Ne olivat niin hyvät molemmat. Minä tahtoisin jotain hauskaa asuntoosi sinne, kun vaan tietäi= että ei olisi Sulla hankaluuksia tullin kanssa siellä.

Voi rakas Matti kulta, kun tästä Taavetista tulisi oikea toveri sulle, josta sulla voisi olla iloa eikä ikävää. Minä en tahtoisi enää toista näin pitkää ikävää, tahtositko si-nä? Sillä pitkän pitkälle se tuntuu jo tämäkin aika, vaikkei ole kolmatta osaa men-nyt vielä. Minä olen niin kovin koettanut sitä vasten ponnistaa, mutta kun se aina tulee se ikävä, niin, ei sitä muuten voi olla kun allapäin. Tämä aika on semmoista odottamista minusta, sillä ootan ja lasken aina, että milloin voin, saada sult akir-jeen taas. Kun sitten saan, juoksen yksinäiseen paikkaan, ettei muut häiritsisi, että rauhassa saan lukea. Pekka, minä kirjoitan sulle aina semmoisena kun milloinkin olen. Tiedänhän kyllä että niin kovin vaillinaisesti ja katkonaisin lausein saan aja-tukseni paperille, mutta ymmärräthän mua oikein; paljon enemmin usein tahtoisin sanoa, vaan en osaa, en tiedä onko luonnossani semmoinen jäykkyys esteenä, tai mikä se lie. Enkä minä osaa muuten kun näin, oisihan kuin ainekirjoitusta tai muu-ta virallista, jos alkaisi oikein säntillisesti. Etkä Sinäkään semmoisista kirjeistä huolisi, sen vuoksi, etten minä oisi silloin luonnollinen Maija sulle.

Kyllä Sinä olet niin hyvä mulle Pekka, että ei Sun tarvitse olla parempi. Kyllä ne oli minun syytäni usein ne ikävät, joita meillä oli viime vuotena. Voi, kyllä me yhdessä koetamme, toistemme apuna pyrkiä eteenpäin. – Pekka, kuules Äiti aina puhuu niin kuin meidän häämme olisi vasta hyvin kaukana tulevaisuudessa. Ja jos se vaan on Sinun paraaksesi, niin sitten ne siirtyy, itse sen ymmärrät paraiten. Waan tulethan sitten ees tänne keväällä, voi kuules et Sinä saa mennä yksi pos meiltä enää, minä tulen mukaan, eihän se ole parempi että olemme kaukana toisistamme ikävissäm-me. – Tiedätkö, minusta meillä on tuolla kaapissa jo kaikki mitä tarvitsemme mat-kaan, kun itse vaan olemme iloiset ja tyydymme vähään. – Kyllä minäkin osaan tehdä työtä ja yhessä kun teemme niin kyllä me toimeen tullaan. –

-Minä oon jutellut kaikkea mitä olen ajatellut tänäkin päivänä. – Olen ollut aikata-valla ahkera tämän vuotta, olen ommellut siskoille ja pojille. Lauri ja Vilho lähtevät ylihuomenna tulee taas aika hiljaista täällä.

Merikanto tulee tänne maanantaina, hän antaa samalla soittajaiset, pyysi mua lau-lamaan siinä, vaan en minä taida ruveta. On hauska Isän Tähden, kun hän tulee, ja sitten saa kuulla hyvää musikia ees hiukan. Se Merikanto muuten minusta soittaa niin pientä ”salonkimusikia” vaan, paitsi nuo Sibeliuksen […].

On niin ikävä kun […] eivät tule meille koskaan. Pyysimme joulupyhinäkiin, vaan taitaa olla heille vaivaksi., ovat mieluummin kotona.

Antin kanssa emme ole lukeneet koko tällä viikolla, kun mulla oli nuo ompelut, sitä paitsi odotan Elli F:ltä Suomalaista teoriaa, tarvitsemme laveamman.

Äiti sanoo Sinulle sydämelliset terveiset, samoin Helmi, Aino, Eero ja Väinö.

Hyvää yötä rakas Pekka, Jumala meitä molempia siunatkoon tänäkin yönä.

Sinun aina ijäti
uskollinen Mari.