Sepelvaltimon paranemisen arvioiminen valokerroskuvauksella stenttauksen jälkeen

Valokerroskuvaus on uusi suonensisäinen kuvantamismenetelmä sepelvaltimoiden ja sepelvaltimostenttien tutkimiseen. Väitöskirjatyön tarkoituksena oli arvioida menetelmän turvallisuutta ja käyttökelpoisuutta Satakunnan keskussairaalan kokemusten perusteella (I). Suonen varhaista paranemista arvioitiin endoteelisolujen esiasteita houkuttelevan stentin (II) sekä bioaktiivisen, titaanityppioksidilla päällystetyn stentin (III) asennuksen jälkeen kahdessa osatyössä, joissa kummassakin oli 20 potilasta. Verisuonen paranemista verrattiin myös bioaktiivisen stentin sekä everolimuusia vapauttavan lääkestentin välillä 9 kuukauden seurannan jälkeen 28 potilaalla (IV). Suonen pitkäaikaisparanemista verrattiin bioaktiivisen stentin ja paklitakselia vapauttavan lääkestentin välillä 18 potilaalla (V).

Tulokset osoittavat, että sepelvaltimon valokerroskuvaus on turvallinen ja käyttökelpoinen (I). Sekä bioaktiivinen että endoteelisolujen esiasteita houkutteleva stentti endotelisoituivat lähes täydellisesti kuukaudessa, mikä on edullista, jos pitkäkestoista verihiutaleiden kaksoisestolääkitystä halutaan välttää (II ja III). Bioaktiivinen stentti endotelisoitui ennustettavalla tavalla keskipitkän ja pitkän seuranta-ajan jälkeen (IV ja V). Everolimuusia vapauttavan stentin endotelisaatio ei ollut täydellistä 9 kuukauden seurannassa, mikä voi viitata siihen, ettei verihiutaleiden kaksoisestolääkityksen keskeyttäminen tässä vaiheessa ole turvallista (IV). Lopuksi, verisuonen viivästynyttä paranemista todettiin jopa neljän vuoden kuluttua paklitakselia vapauttavan stentin asennuksesta, mikä vahvistaa aiemmin heränneitä epäilyjä tämän stentin turvallisuudesta (V).