Runsas istuminen ja terveys – yhteys aikuisiän lihavuuteen ja rasvamaksaan. Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimus.

Tausta: Vähäinen liikunta ja positiivinen energiatasapaino ovat terveysriskejä, jotka lisäävät lihavuutta sekä siihen liittyviä elintapasairauksia. Viime aikoina myös runsaan istumisen on todettu liittyvän lihavuuteen ja elintapasairauksiin. On epäselvää, mihin toimintoihin liittyvä istuminen on haitallisinta. Ei ole myöskään selvää, miten riippumaton runsaan istumisen ja lihavuuden sekä elintapasairauksien yhteys on muista tekijöistä, esimerkiksi liikunnasta ja ravitsemuksesta. Pitkittäisdata-aineistoja on hyvin vähän, eikä syy-seuraussuhteen suuntaa tai vaikutustapaa ei tunneta.

Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, 1) mihin toimintoihin liittyvällä istumisella on haitallisin yhteys lihavuuteen ja 2) selvittää runsaan istumisen sekä painon nousun syy-seuraussuhdetta. 3) Lisäksi selvitettiin runsaan istumisen yhteyttä rasvamaksaan. Tutkimus tehtiin suomalaisessa Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) –aineistossa sekä poikittais- että pitkittäisasetelmissa. Erityistä huomiota kiinnitettiin lukuisiin muihin lihavuuden ja maksan rasvoittumisen riskiä lisääviin elintapoihin ja tekijöihin.

Tutkimushenkilöt: 2,060 tutkittavaa (iältään 33-50 vuotiaita vuonna 2011, joista 55 % oli naisia) Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät –tutkimuksesta, jotka ottivat osaa vuosien 2001, 2007 ja 2011 seurantoihin.

Mittaukset: Itse raportoitu, eri toimintoihin liittyvään istumiseen (I) tai TV:n katseluun käytetty aika (I-III). Mitattu kehon paino, pituus (I-III), ja vyötärönympärys (I-III) sekä suurta painoindeksiä ennustavat geenivariantit (I). Paastoverinäytteestä määritetyt gammaglutamyylitrasferaasi-entsyymin ja triglyseridien pitoisuudet ja näistä sekä painoindeksistä ja vyötärönympäryksestä laskettu rasvamaksaindeksi sekä ultraäänikuvauksella mitattu maksan rasvoittumisen aste (III). Itse raportoitu vapaa-ajan ja työmatkaliikunta, työn fyysinen kuormittavuus, ravitsemus ja siitä määritetty energian saanti sekä ravitsemuksen laatu, alkoholin käyttö, tupakointi, sosioekonominen asema ja unen määrä otettiin huomioon mahdollisina vaikuttavina muuttujina (I-III).

Tulokset: TV:n katseluun liittyvä istuminen on voimakkaimmin yhteydessä lihavuuteen. Runsas istuminen (TV:n katselu) edeltää painon nousua, eikä päinvastoin. Runsas istuminen (TV:n katselu) on yhteydessä kohonneeseen rasvamaksan riskiin.

Päätelmät: Runsas istuminen (erityisesti runsas TV:n katselu) on yhteydessä suurentuneeseen lihavuuden ja rasvamaksan riskiin. Interventiotutkimuksia tarvitaan selvittämään, voidaanko TV:n katsomista vähentämällä pienentää lihavuuden syntymistä ja maksan rasvoittumista.