Liikunta, hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto ja sydän- ja verisuoniterveys. Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimus.

Tausta: Runsas fyysinen aktiivisuus ja hyvä hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto voivat suojella sydän- ja verisuonisairauksilta, mutta mekanismeja ei vielä täysin tunneta.

Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia fyysisen aktiivisuuden ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon yhteyttä perinteisiin ja uusiin kardiometabolisiin riskitekijöihin, rasvamaksaan ja kaulasuonen venyvyyteen sekä seinämäpaksuuteen pitkittäisessä seurantatutkimuksessa.

Menetelmät: Tämä väitöskirja on osa Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät –tutkimusta. Vuonna 1980 tutkimukseen osallistui 3596, iältään 3-18 vuotta lasta ja nuorta. Liikuntatottumukset selvitettiin kyselykaavakkeella ja verinäytteet analysoitiin vuosina 1986, 2001, 2007 ja 2011. Kaulavaltimoiden ultraäänitutkimukset tehtiin vuosina 2001 ja 2007. Kliininen rasituskoe hengityskaasumittauksin tehtiin vuosina 2008-2009. Maksan ultraäänikuvaukset tehtiin vuonna 2011.

Tulokset: Fyysinen aktiivisuus oli käänteisesti yhteydessä lihavuusmuuttujiin, sydämen leposykkeeseen, tupakointiin, seerumin insuliinitasoon, insuliiniresistenssiin ja tulehdusmuuttujaan aikuisilla. Vapaa-ajan liikunta oli yhteydessä myöhemmin elämässä mitattuun parempaan kaulasuonen venyvyyteen pojilla ja nuorilla aikuisilla. Maksimaalinen hapenottokyky oli yhteydessä pienempään rasvamaksan riskiin lihavuudesta riippumatta.

Päätelmät: Fyysinen aktiivisuus ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto ovat itsenäisesti ja suotuisasti yhteydessä useisiin kardiometabolisiin riskitekijöihin. Nämä havainnot lisäävät mekanistista ymmärrystä fyysisen aktiivisuuden ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon suotuisista vaikutteista kardiometabolisiin sairauksiin.