Lymen borrelioosi on pohjoisella pallonpuoliskolla yleisin puutiaisvälitteinen infektiotauti. Borrelia burgdorferi sensu lato (borrelia) -spirokeettabakteerit pääsevät puutiaisen pureman kautta ihmisen ihoon ja leviävät verenkierrossa eri kudoksiin. Taudin levinneessä vaiheessa potilailla on usein tulehdusoireita nivelissä, ääreis- ja keskushermostossa, ihossa tai sydämessä. Borrelioosia voidaan hoitaa tehokkaasti antibiooteilla. Ilman antibioottihoitoa borreliabakteerit tarttuvat ihmisen omiin kudosmolekyyleihin sekä säilyvät kohdekudoksissa elinkykyisinä pitkään.

Tämän tutkimuksen tavoitteina oli selvittää, miten borreliabakteerit selviävät pitkään elinkykyisenä suppeasta aineenvaihduntakyvystä huolimatta, miten biglykaani-kudosmolekyyli vaikuttaa bakteerin infektiokykyyn sekä selvittää, mikä oli borrelioosin yleisyys Suomessa vuosina 1968–72, jolloin borrelioosin taudinaiheuttajabakteeri oli vielä tuntematon.

Tutkimustulokset osoittivat, että borreliabakteerit ottavat talteen elintärkeitä nukleosidejä RNA- ja DNA-synteesiä varten Basic membrane protein D (BmpD)
-proteiinin avulla. Bakteerien sisäkalvolla sijaitseva BmpD-proteiini kuljettaa ainakin kahta eri puriininukleosidiä ihmisen kudosympäristöstä bakteerisolun sisälle. Toiseksi tutkimustulokset selvittivät, että biglykaani-kudosmolekyyli vaikuttaa borreliabakteerien infektiokykyyn ja leviämiseen sekä isäntäeläimen tulehdusvasteeseen. Lopuksi paljastettiin, että borrelioosi oli yleinen infektiotauti Suomessa 50 vuotta sitten.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimustulokset tuovat uutta tietoa borreliabakteerin metaboliasta ja taudinaiheuttamiskyvystä, mitä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa mm. rokote- ja lääkekehityksessä. Lisäksi tieto borrelioosin yleisyydestä vuosina 1968–72 auttaa suhteuttamaan borrelioosin yleisyyttä tänä päivänä.