Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa nopeita muutoksia subarktisissa suoekosysteemeissä Erityisen herkkiä lämpenemisen vaikutuksille ovat pohjoiset palsasuot, joille on tunnusomaista turpeesta muodostuneiden palsojen sisältämä ikirouta. Ilmaston lämpeneminen sulattaa palsasoiden ikiroutaa, mikä aiheuttaa muutoksia kosteusoloissa, kasvillisuuden rakenteissa ja mikroelinympäristöjen monimuotoisuudessa. Toisaalta palsasoiden mikroselkärangattomien, kuten sammalpunkkien (Acari: Oribatida), lajisto tunnetaan puutteellisesti. Sammalpunkit ovat mikroskooppisia (0.1−1 mm), pääasiassa maaperässä eläviä selkärangattomia, jotka toimivat hajottajina erilaisissa ekosysteemeissä. Sammalpunkkilajeja tunnetaan maailmasta noin 11 000, ja yhdellä neliömetrillä niitä voi elää 200 000 yksilöä. Runsaudestaan ja monimuotoisuudestaan huolimatta sammalpunkit luokitellaan puutteellisesti tunnetuksi eläinryhmäksi. Sammalpunkit ovat aiemmissa tutkimuksissa osoittautuneet hyviksi indikaattorilajeiksi, jotka voivat ilmentää ekosysteemeissä tapahtuvia muutoksia. Toistaiseksi sammalpunkkeja on kuitenkin käytetty subarktisten ekosysteemien muutosten tutkimisessa varsin vähän.

Tämän työn tavoitteina oli tutkia, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa subarktisilla soilla elävien sammalpunkkien yhteisöihin, sekä selvittää, voiko sammalpunkkeja käyttää bioindikaattorilajeina historiallisen ikiroutadynamiikan tutkimisessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin Pohjois-Fennoskandian, Siperian ja Kanadan ikiroutasoilta. Tutkimuksissa kartoitettiin soiden tämänhetkistä sekä historiallista sammalpunkkilajistoa 6000 vuoden aikajänteellä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia sammalpunkkien yhteisöihin tutkittiin lisäksi lämmityskokeita käyttäen.

Tutkimukset osoittivat, että ikiroudalla on tärkeä merkitys sammalpunkkien lajikoostumuksen muokkaajana, ja ikiroudan sulaminen johtaa muutoksin sammalpunkkien eliöyhteisöissä. Ilmaston lämpenemisen vaikutukset soilla eläviin sammalpunkkeihin riippuvat vuodenajasta: sammalpunkkien tiheydet kasvoivat, kun kesäaikainen lämpötila oli korkeampi, mutta vähenivät silloin kun vain talven lämpötilat nousivat. Erityisesti pienikokoiset, Suctobelba -sukuun kuuluvat punkit hyötyivät kesäaikaisesta lämpenemisestä. Ympärivuotinen lämpeneminen vaikutti negatiivisesti sammalpunkkien lajiston monimuotoisuuteen. Sammalpunkit osoittautuivat hyviksi ikiroudan indikaattoreiksi. Tutkimuksessa löydettiin kolme lajia, Carabodes labyrinthicus, Neoribates aurantiacus sekä Chamobates borealis, jotka ilmentävät vahvasti ikiroudan esiintymistä.

Tämä väitöskirja tuo uutta tietoa ilmaston lämpenemisen vaikutuksista sammalpunkkien eliöyhteisöihin. Tutkimustulokset painottavat palsasoiden luonnonsuojelullista merkitystä sekä sitä, että ilmaston lämpenemisen vaikutuksia maaperän eliöyhteisöissä tutkittaessa tulisi vuodenaikojen vaikutus ottaa paremmin huomioon. Lisäksi, tämän tutkimuksen tulokset voivat auttaa ymmärtämään paremmin historiallista ikiroutadynamiikkaa subarktisilla soilla, sillä sammalpunkit tuovat niiden tutkimiseen yhden indikaattorin lisää. Menneiden ilmastonmuutosten ja niihin liittyvän ikiroutadynamiikan tutkiminen on ensisijaisen tärkeää, sillä se auttaa ennustamaan tulevia muutoksia subarktisissa ekosysteemeissä.