Tefrokronologia on tarkka ajoitusmenetelmä, joka perustuu tefran eli tulivuoren tuhkan muodostamien kerrosten käyttöön arkeologisten ja geologisten ympäristöarkistojen ajoittamisessa ja korreloinnissa. Tefrokronologinen tutkimus on lähtöisin maapallon tuliperäisiltä seuduilta, joilta se on vähitellen levinnyt yhä kauemmaksi distaalialueille laboratorio- ja analyysimenetelmissä tapahtuneen kehityksen myötä. Nykyään ajoitushorisontteina on mahdollista käyttää jopa paljaalle silmälle näkymättömiä kerroksia, jotka muodostuvat kauimmaksi kantautuneista, mikroskooppisista vulkaanisen lasin partikkeleista eli kryptotefrasta.

Tämän väitöskirjan päämääränä on arvioida tefrokronologian mahdollisuuksia Suomessa. Kryptotefran esiintymistä Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu, ja yksi työn tärkeimmistä tavoitteista oli luoda alueellinen tefrokronologinen kehys, jota voitaisiin käyttää ajoitustyökaluna suomalaisessa ympäristötutkimuksessa. Tutkimuskohteiksi valittiin 30 suota ja järveä, joista kryptotefraa etsittiin. Tutkimusalue kattaa koko Etelä- ja Keski-Suomen aina Ahvenanmaalta Venäjän rajalle saakka. Tutkimuskohteista löytyi kryptotefraa, joka on geokemiallisen koostumuksensa perusteella peräisin ainakin 17 islantilaisesta ja kahdesta alaskalaisesta tulivuorenpurkauksesta. Vanhin geokemiallisesti tunnistettu tuhkakerros on peräisin islantilaisen Hekla keskustulivuoren n. 7000 vuotta sitten tapahtuneesta purkauksesta, ja nuorin tuhkakerrostumista on kulkeutunut Suomeen islantilaisen Askja keskustulivuoren vuoden 1875 purkauksesta. Tämän tutkimuksen tuloksena rakennettu Suomen tefrokronologinen kehys kattaa siis noin 7000 vuotta, ja sen muodostavat tefrakerrostumat osoittavat, että tulivuoren tuhkaa on levinnyt Suomeen usein kyseisen ajanjakson aikana.

Tulokset osoittavat myös, että useiden holoseenin tefrojen levinneisyysalueet ovat ulottuneet huomattavasti kauemmaksi itään kuin aiemmin on ollut tiedossa. Esimerkkejä tällaisista tefroista ovat Askja 1875, Hekla 1845, Hekla 1510, Landnám (Torfajökull), White River Ash, Hekla Ö sekä Aniakchak tefra. Lisäksi Hekla Y tefraa löytyi tämän tutkimuksen tuloksena ensimmäistä kertaa Islannin ulkopuolelta. Tulokset osoittavat, että tuhkapilvet kantautuvat Islannista Suomeen sekä suoraan lännestä että pitkin monimutkaisia pohjoisia ja eteläisiä kulkeutumisreittejä. Suomessa tehdyn kryptotefratutkimuksen lisäksi tässä väitöskirjatyössä tutkittiin Hekla X, Hekla Y, Hekla Z ja Hekla 1845 tefrojen geokemiallista koostumusta proksimaalialueiden geologisissa kerrostumissa. Uuden geokemiallisen datan avulla luotiin aiempaa luotettavampia yhteyksiä proksimaali- ja distaalialueiden tefrostratigrafioiden välille. Tämän väitöskirjan tärkein tulos on ensimmäisen suomalaisen tefrokronologisen kehyksen julkaisu. Kryptotefrahorisonttien suuri lukumäärä Suomessa osoittaa, että alueella on erinomaiset mahdollisuudet kryptotefroihin kohdistuvaan jatkotutkimukseen sekä tefrokronologian käyttämiseen ajoitusmenetelmänä.