<b>Ihmistoiminnan ja ilmaston vaikutus boreaalisten vuosilustojen ominaisuuksiin ja säilymiseen</b>

Suomalaisten järvien pohjakerrostumien avulla selvitettiin, miten järvet reagoivat ilmaston ja ihmistoiminnan muutoksiin. Ilmaston ja ihmistoiminnan vaikutusta tutkittiin pohjakerrostumien vuosilustorakenteiden muodostumisen, säilymisen ja ominaisuuksien avulla. Tutkimuksen kohteena olivat Lehmilammen, Vesijärven, Kallio-Kourujärven, Kanteleen, Kuninkaisenlammen ja Linnanlammen pohjakerrostumat. Järvistä kairattiin sekä pitkiä kairanäytteitä että jääsorminäytteitä, joista tehtiin lusto-, alkuaine-, ja piileväanalyysejä. Näytteet imeytettiin epoksiin lustojen ominaisuuksien kuten lustonpaksuuden ja lustojen mikrorakenteiden tutkimusta varten. Näitä ominaisuuksia tutkittiin stereomikroskoopin, petrografisen mikroskoopin ja röntgenkuvien avulla. Lehmilammen ja Vesijärven pohjakerrostumista tunnistettiin piilevät standardimenettelytavan mukaan. Vesijärven pohjakerrostumista mitattiin lisäksi alkuainepitoisuuksia μXRF:llä. Piileväsiirtofunktiota käytettiin piilevien avulla laskettavan kokonaisfosforin laskemiseksi. Lehmilammen lustojen säilyvyyden spatiotemporaaliseen vaihteluun vaikuttavia ilmastoparametrejä tutkittiin tilastollisien menetelmien avulla. Lisäksi Lehmilammen, Kallio-Kourujärven, Kanteleen, Kuninkaisenlammen ja Linnanlammen lustojen biogeenisen lustonosan paksuuden vastetta ilmastoparametrien muutoksiin tutkittiin tilastollisesti. Tulosten perusteella Lehmilammen lustojen säilyvyyden laajuus ja laajuutta vastaava hapettomien vesien tilavuus ovat vaihdelleet viimeisten 200 vuoden aikana. Laajuuteen on vaikuttanut erityisesti talven ja maaliskuun lämpötila, syksyn ja lokakuun sadanta, sekä marraskuun lämpötila ja lumipeitteen kesto. Lusto- ja piileväanalyysit viittaavat siihen, että Lehmilammen lustojen säilyvyyden laajuus on ennemminkin riippuvainen ilmastosta kuin ihmistoiminnasta. Vesijärvessä lustojen säilyminen alkoi ihmistoiminnan seurauksena Enonsaaren syvänteen syvimmässä osassa 1930-luvun lopussa, ja eteni tämän jälkeen syvänteen matalampiin osiin. Kunnostustoimenpiteiden vaikutuksesta lustojen säilyminen heikentyi ja lustojen ominaisuudet muuttuivat. Järven hapettamisella oli suurin yksittäinen vaikutus lustojen säilymiseen, sillä se johti lustojen säilymisen loppumiseen. Hapettimesta aiheutunut turbulenssi muutti hapettimen läheisyydessä sijainneet kerrostumisalueet transportaatio- tai eroosioalueiksi, jolloin lustonmuodostus loppui. Lehmilammen, Kallio-Kourujärven, Kanteleen, Kuninkaisenlammen ja Linnanlammen biogeenisen lustonosan paksuus on ollut riippuvainen ilmastoparametrien muutoksista viimeisten sadan vuoden aikana huolimatta valuma-alueella tapahtuneesta ihmistoiminnasta. Kasvukauden lämpötila ja jäättömän kauden sateisuus ohjaavat biogeenisen lustonosan paksuutta, mikä mahdollistaa biogeenisen lustonosan paksuuden käytön ilmastorekonstruktioissa.