Tämä tutkimus on kvantitatiivis-kvalitatiivinen pitkittäistutkimus, jonka avulla pyritään luonnehtimaan toisen kielen oppijoiden profiileja ja oppimisen laatuun vaikuttavia tekijöitä kaksikielisessä opetuksessa. Tutkimuksen koehenkilöt tulevat kahdesta eri maasta: Yhdysvalloista ja Suomesta. Yhdysvalloissa koehenkilöt (N=57) opiskelivat Milwaukeen kaupungissa ensin ala-asteella, ja sitten kahdessa eri lukiossa. Suomen koehenkilöjoukko (N= 39) opiskeli koko koulu-uran samassa koulussa Turun kaupungissa. Pilottitutkimus toteutettiin vuonna 1990-1991, minkä jälkeen varsinainen tutkimusaineisto kerättiin vuosina 1994-2004.

Tutkimuksen teoreettisessa taustassa luodaan aluksi katsaus Yhdysvaltojen ja Suomen kieli ja koulutuspolitiikkaan ja tarkastellaan erityisesti kaksikielisen opetuksen historiaa ja nykytilannetta sekä koulupoliittiseen päätöksentekoon vaikuttavia seikkoja. Kielen oppimisen teoreettisen taustan muodostavat vieraan kielen oppimisen mallit. Kognitiivispainotteisten mallien lisäksi lähtökohtia empiirisille tutkimuksille antavat sosiokulttuurinen teoria sekä ekologinen lähestymistapa kielen oppimiseen. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselylomakkeita, haastattelua ja oppimispäiväkirjoja. Aineistoa kuvataan tilastollisin menetelmin ja sisältöanalyysin periaatteita soveltaen.

Tulosten mukaan kaksikieliset oppilaat suhtautuivat pääosin myönteisesti kahdella kielellä opiskeluun ja olivat motivoituneita kielten opiskeluun. Taustatekijöistä nousivat esille ensimmäisen kielen osaaminen ja vanhempien merkitys äidinkielen kehityksen tukemisessa. Tämä tulos korostui yhdysvaltalaisessa aineistossa. Yhdysvalloissa toisen kielen, englannin, oppimiseen vaikuttivat oppijan asenne valtakulttuurin edustajiin, koettu valtakielen puhujien negatiivinen suhtautuminen toisena kielenä englantia puhuviin ja osallistumismahdollisuudet ympäristön tarjoamiin aktiviteetteihin. Tutkimuksessa kävi ilmi myös yhdysvaltalaisten koehenkilöiden eristäytyminen englanninkielisestä valtakulttuurista ja suoranaiset pelot käyttää englantia kommunikoinnissa. Tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että suomalainen, kielipoliittisesti yhdysvaltalaista neutraalimpi ympäristö oli suotuisa englannin oppimiselle. Ympäristön paineiden puuttuessa suomenkielisillä koehenkilöillä oli voitettavanaan vain omat asenteet ja motivoiduttava kielen opiskeluun. Englannin asema kansainvälisenä kommunikoinnin välineenä, ei niinkään valtakulttuurin kielenä, tarjosi suomalaisille koehenkilöille hyvän lähtökohdan oppimiselle.

Sekä suomalaisilla että yhdysvaltalaisilla koehenkilöillä ensimmäisen kielen oppiminen ja sen tukeminen kotona edesauttoivat toisen kielen oppimista. Kahden kielen oppiminen onnistuu hyvin, kun niiden oppiminen on tasapainossa koulussa ja ympäristön asenne on positiivinen toisen kielen käyttäjiä kohtaan ja tarjoaa mahdollisuuksia toisen kielen käyttämiseksi.