<b>Vaskulaarifunktio kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa ja renovaskulaaritaudissa</b>

Kuolleisuus sydän- ja verisuonisairauksiin kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on 15 – 30 -kertainen taustaväestöön verrattuna. On osoitettu, että jo lieväkin munuaisten vajaatoiminta ennustaa sydän- ja verisuonitauti tapahtumia ja kuolleisuutta väestössä. Ateroskleroottista renovaskulaaritautia sairastavilla vuotuinen kuolleisuus sydän- ja verisuonisairauksiin on vielä suurempi. Sepelvaltimoiden ja ääreisverenkierron toiminnasta on vain vähän tutkimustietoa niin munuaisten vajaatoimintaa kuin renovaskulaaritautiakin sairastavilla. Myöskään munuaisvaltimoahtauman laajentamisen aiheuttamia muutoksia sydämen ja ääreisverenkierron toimintaan ei ole juuri tutkittu.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli ensisijaisesti selvittää sydämen verenvirtausta, sepelvaltimoiden toiminnallista kapasiteettia eli sepelvaltimoiden virtausreserviä ja ääreisverenkierron toiminnan muutoksia niin kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla kuin ateroskleroottista renovaskulaaritautia sairastavilla potilailla. Tutkimusmenetelminä käytettiin positroniemissiotomografiaa (PET) sydämen verenvirtauksen määrittämiseksi sekä ultraäänitutkimusta perifeerisen ääreisverenkierron toiminnan tutkimiseksi.

Viime vuosina on arveltu, että kliinisten tutkimusten huonot tulokset munuaisvaltimoahtauman laajennuksen jälkeisesti liittyisivät munuaisten pienten verisuonten toiminnallisiin ja rakenteellisiin muutoksiin munuaisvaltimoahtauman vaikutuksesta. Muutoksia on havaittu erityisesti munuaisten kuorikerroksessa, joka käyttää noin 80 % munuaiseen ohjautuvasta verenvirtauksesta. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli mitata mahdollisia muutoksia munuaisten verenvirtauksessa munuaisvaltimoahtauman laajentamisen jälkeisesti. Tätä varten kehitimme PET -metodin munuaisten verenvirtauksen määrittämiseksi.

Sepelvaltimoiden virtausreservi kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi terveiden verrokeiden virtausreservistä. Sen sijaan renovaskulaaritautipotilaiden virtausreservi oli vaikea-asteisesti huonontunut. Olkavarsivaltimon laajenemiskapasitetti oli huonontunut munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla terveisiin verrattuna ja renovaskulaaritautipotilailla vielä enemmän. Munuaisvaltimoahtauman laajentamisen jälkeisesti renovaskulaaritautipotilaiden sepelvaltimoiden funktiossa tai munuaisten verenvirtauksessa ei havaittu parantumista. Kuitenkin molemminpuolisesta munuaisvaltimoahtaumasta kärsivillä ääreisverenkierron toiminta parantui tilastollisesti merkitsevästi toimenpiteen jälkeen.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että munuaisten vajaatoiminta sinällään ei näyttäisi merkitsevästi huonontavan sepelvaltimoiden virtausreserviä. Sen sijaan renovaskulaaritautia sairastavilla virtausreservi on huono, todennäköisesti joko subkliinisen sepelvaltimotaudin ja/tai mikrovaskulaaritaudin aiheuttamana. Ääreisverenkierron toiminta sen sijaan oli huonontunut molemmissa potilasryhmissä, renovaskulaaritautipotilailla vielä enemmän. Munuaisvaltimoahtauman laajentaminen ei näytä tarjoavan hyötyä lääkehoitoon verrattuna, sillä toimenpiteen jälkeisesti ei havaittu muutoksia sydämen virtausreservissä sen paremmin kuin munuaisten verenvirtauksessakaan.