Tutkielmassani tarkastellaan, kuinka varhaiskristillisiä marttyyreja on kuvattu 1260-luvulla dominikaaveli Jacobus de Voraginen kokoamassa hagiografiakokoelma Legenda Aureassa. Dominikaanina Jacobus de Voragine osoitti kiinnostusta kristinuskon traditiota sekä kirkon virallisen opin saarnaamista kohtaan. Teos on laadittu tukemaan kirkkovuoden juhlia ja sen kohdeyleisönä ovat olleet papit, saarnaajat sekä muut kirkolliset toimijat. Teoksen hagiografisista elämäkerroista valtaosa kuvaa varhaisten kristittyjen elämää, ja tästä syystä tarkastelun keskiössä ovat yhtenäisenä pyhimysryhmänä marttyyrit. Rajauksesta johtuen pro gradu -tutkielmassani tutkitaan, millaisen kuvan teos on välittänyt marttyyreista ja mistä syystä ja millaisia pyhimyksiä koskevia paradigmoja se on välittänyt yleisölleen. Hagiografioiden opettavan luonteen vuoksi tarkastelussa on myös se, millaisia toimintamalleja tekstit ovat välittäneet yleisölleen. Hagiografiat sijoittuvat lähdetyyppinä metahistoriallisiin lähteisiin, joten niitä ei voi pitää autenttisina dokumentteina kuvaamastaan ajasta. Ne kuitenkin välittävät laatijoidensa maailmankuvaa ja avaavat tarkastelumahdollisuuden keskiajan uskonelämään. Tutkielmassani Legenda Aurean elämäkertoja lähestytään vertailevan rinnakkainluvun kautta, jolloin on mahdollista tunnistaa toistuvia teksteissä esiintyviä pyhyyden paradigmoja. Elämäkerrat kuvaavat marttyyrit voittajina, joille kuolema ei ollut loppu vaan uuden elämän alku. Kuvauksissa ennen kuolemaa toistuvat myös painotukset neitsyyden vaalimisesta sekä ehdottomasta kieltäytymisestä uhrata Rooman valtakunnan pakanajumalille. Elämäkerrat myös painottavat, että kuolemansa jälkeen pyhimysmarttyyrit toimivat välittäjinä Jumalan ja ihmisten välillä ja ihmiset saattoivat rukoilla apua marttyyreilta. Huomionarvoista elämäkerroissa ovat viittaukset varhaiskristillisiin kirjoittajiin, joiden näkemyksiä tekstit myötäilevät. Marttyyrit on teoksessa kuvattu samankaltaisesti kuin aiemmat kirjoittajat ovat heitä kuvanneet ja tämä havainto tukee näkemystä Jacobus de Voraginen halusta saarnata kirkon virallista oppia sekä vaalia kirkon traditiota.