Pro gradu -tutkielmassa tutkittiin suomalaisten kemian opettajien kokeellisuuden arvioinnin käytänteitä ja näkemyksiä kokeellisuuden arvioinnista. Opettajilta kerättiin verkkokysely, jossa kysyttiin opettajien kokeellisuuden arvioinnin kohteita, yleisiä arviointitapoja sekä käsityksiä kokeellisuuden arvioinnin haasteista. Kyselyn jakelu tapahtui kemian opettajien suljetun Facebook-ryhmän, sähköpostilla lähetettyjen vastauspyyntöjen ja MAOL:n viikkokirjeen avulla. Vastauksia kyselyyn saatiin kaikkiaan 92. Tutkimuksella haettiin vastauksia kolmeen tutkimuskysymykseen: 1. Mihin kokeellisuuden osa-alueisiin arviointi painottuu? 2. Millaisia kokeellisuuden arviointikäytäntöjä opettajat käyttävät? ja 3. Mitkä asiat opettajat kokevat arvioinnin ongelmakohdiksi? Näiden kysymyksien puitteissa haluttiin saada lisäksi tietoa perusopetuksen ja lukion opettajien eroista.

Kyselytutkimuksessa kysyttiin taustatietoina vastaajien sukupuolta, ikää, opetuskokemusta, kemian opintojen tasoa ja kouluastetta, jolla opettaja opettaa. Tämän lisäksi kysyttiin kokeellisuuden määrää vastaajien opetuksessa. Varsinaisia kokeellisuuden arviointiin liittyviä kysymyksiä oli kolmenlaisia. Osa kysymyksistä oli Likert-asteikolla vastattavia kysymyksiä, joissa otettiin kantaa esitettyihin väitteisiin. Arviointikohteita ja arviointimenetelmiä selvitettiin kysymyksillä, joissa opettajat valitsivat valmiilta listalta omaa toimintatapaansa vastaavat vaihtoehdot. Kolmantena kyselyssä esitettiin avoimia kysymyksiä kokeellisuuden arviointiin liittyen. Kyselyn tulokset käsiteltiin pääasiassa kvantitatiivisesti, mutta osittain myös kvalitatiivisesti. Kvantitatiivisten kysymysten osalta vastausaineistosta esitettiin perusopetuksen, lukion ja kaikkien opettajien eri vaihtoehtojen suhteelliset frekvenssit. Perusopetuksen ja lukion erojen tilastollista merkitsevyyttä tutkittiin Khiin neliö -testillä. Avointen kysymysten vastaukset luokiteltiin aineistolähtöisesti vastausaineiston ominaisuuksien perusteella. Luokittelukategorioiden valinnassa hyödynnettiin myös kirjallisuutta mahdollisuuksien mukaan.

Kyselytutkimuksen perusteella kokeellisuuden arviointi painottuu työn käytännön suorittamiseen sekä tulosten esittämiseen ja tulkintaan. Perusopetuksessa korostuu erityisesti käytännön suoritus, kun taas lukiossa tulosten käsittely on keskeisessä roolissa. Vastausaineiston perusteella käytetyimmät kokeellisuuden arviointimenetelmät ovat työselostusten arviointi, opiskelijoiden itsearviointi, työskentelyn havainnointi ilman arviointikriteereitä ja lyhyet kokeelliset tehtävät kokeen osana. Lukiossa arviointi on painottuneesti kirjallisten tuotosten arviointia ja luonteeltaan summatiivista. Perusopetuksessa kokeellisuutta arvioidaan lukiota enemmän havainnoimalla ja formatiivisesti. Keskeisimmät esille nousseet kokeellisuuden arvioinnin haasteet liittyvät ryhmäkokoihin, ryhmädynamiikkaan ja ajankäyttöön. Lukio-opettajien vastauksissa korostuivat erityisesti ryhmäkokojen haasteet ja perusopetuksessa ajankäytön haasteet. Kokeellisuuden arvioinnin tila Suomessa vaikuttaa kohtuullisen hyvältä, mutta kokeellisen työskentelyn arviointia olisi tarpeen vielä kehittää jatkotutkimuksen ja arviointimateriaalien kehitystyön avulla.