Tutkielmani aiheena on noormarkkulainen Kaisa Juhantytär (1782–1856). Hän oli itseoppinut kirjoittaja, joka jätti jälkeensä käsin kirjoitetun muistivihkon. Se sisältää 12 virsirunoa, jotka on riimitelty vanhoihin virsisävelmiin sopiviksi. Muistivihkossa on esipuhe sekä virsiin liittyviä kommentteja ja se sisältää myös merkintöjä muutamista elämäntapahtumista. Huomiota herättävät muistivihkoon piirretyt koristekuvat ja runsas raamatunkohtien käyttö. Tutkielmani tarkoitus on selvittää Kaisa Juhantyttären elämänhistoriaa kirjoittajuuden näkökulmasta. Tutkin muistivihkoa egodokumenttina ja sen sisältämiä virsiä itseilmaisun ja itsereflektoinnin välineinä. Huomioin oman muusikkouteni ja laulamisen merkityksen yhtenä lähiluvun tapana. Käyttämäni metodi perustuu Jyrki Pöysän kirjassa Lähiluvun tieto (2015) kuvattuun lähiluvun menetelmään. Musiikillisten näkökulmien esiin tuomisessa nojaan Sinikka Kontion kansanveisuun parissa tehtyyn tutkimukseen (2001) sekä hänen havaintoihinsa veisuun tavoista uskonnollisessa kontekstissa. Heikki Granqvistin laatima käsikirjoitus vuodelta 1892 kertoo Kaisa Juhantyttärestä virsien sepittäjänä ja täydentää hänen henkilökuvaansa 1800-luvun lopun ilmapiiristä ja miehen näkökulmasta koettuna.

Tutkimusaiheeni rajautuu 1800-luvun alun kansanherätysten värittämään talonpoikaiseen elämään. Näkymä terävöityy Finpyyn kylään, Kaharin taloon. Talossa elänyt nainen koki tarvetta vetäytyä yksinäisyyteen mietiskelemään ja sepittämään ajatuksiaan virsiksi. Kaisa Juhantytär ajatteli ja kirjoitti hengellisellä kielellä, koska se oli hänen oppimansa kieli. Kirkon ja kodin antama uskonnollinen kasvatus sekä pietistinen ilmapiiri vaikuttivat hänen ilmaisun tapaansa ja ajatteluunsa. Kirjoittamisen mallin hän sai aikansa uskonnollisesta kirjallisuudesta, joista merkittävin lienee ollut lapsuuskotiin vuonna 1792 ostettu raamattu. Kaisa Juhantyttären aikuiselämään kuuluivat talon töiden ohella roolit puolisona, suuren perheen äitinä ja isoäitinä. Hän otti aikaa kirjoittamiselle. Se oli poikkeuksellista ja ristiriitaistakin suhteessa totuttuihin normeihin. Kaisa Juhantyttären piti perustella syitä kirjoittamiselleen ja mielipiteiden ilmaisuun naisena sekä itselleen että muille. Kirjoittajuuden myötä Kaisa Juhantyttärelle avautui kuitenkin rikas sisäinen maailma. Yksinäisyyttä kokeneelle kirjoittajalle samaistumisen kohteita tarjosivat muun muassa raamatun kertomuksissa esiintyvät naiset, joista muistivihkon ensimmäinen virsi kertoo. Kaisa Juhantytär muokkasi maaperää omassa elinympäristössään satakuntalaisen kirjallisen kulttuurin edistymiselle.