Tutkielmassani analysoin ja tulkitsen John Ajvide Lindqvistin romaania Hanteringen av odöda (2005) (suom. Kuinka kuolleita käsitellään, 2011), jossa hiljattain edesmenneet heräävät henkiin Tukholman alueella. Romaani on Ajvide Lindqvistin muiden suomennettujen proosateosten tapaan kauhukirjallisuutta.

Tutkin romaanissa ilmeneviä käsityksiä kuolemasta ja siinä esitettyjä käsityksiä toiseudesta. Analysoin romaanissa kuolleiden ja henkiinheränneiden käsittelyä ensinnäkin yksilön tasolla, siinä miten läheisensä menettäneet suhtautuvat näiden kuolemaan, henkiinheräämiseen ja menettämiseen uudelleen romaanin lopussa. Romaanin keskushenkilöt näkevät erilaisia kuoleman personifikaatioita. Tulkitsen, mitä nämä personifikaatiot kertovat romaanihenkilöiden käsityksistä kuolemasta. Toiseksi analysoin romaanin henkinheränneiden käsittelyä yhteiskunnan tasolla.

Analyysi on tekstilähtöistä, mutta kontekstoin sen ruotsalaisen hyvinvointivaltion kehitykseen. Tarkastelen romaanissa kehkeytyvää poikkeustilaa hyödyntäen Giorgio Agambenin analyysiä yhteiskunnallisen poikkeustilan logiikasta ja hänen kehittelemäänsä leirin käsitettä. Leiri on Agambenille tila, jossa normaalijärjestys sulauttaa poikkeustilan itseensä ja yhteiskunta sallii tilan, jossa laki on luvallisesti sysätty syrjään. Romaanissa henkiinheränneet suljetaan aivan kirjaimellisesti leiriin.

Keskeisiä löydöksiä romaanista on, että kuolema on jokaiselle omanlaisensa ilmiö, ja sen myötä suhtautuminen kuolemaan vaihtelee henkilöiden välillä. Romaanihahmojen suhtautumiseen henkiinheränneisiin vaikuttaa ennen kaikkea se, mitä heistä ylipäätään vaaditaan siihen, että tulee luetuksi ihmiseksi. Romaanin henkiinheränneet toimivat symbolina monelle reaalimaailman toiseutetulle ja torjutulle ihmisryhmälle, mutta ennen kaikkea ne ovat tietynlainen yleistoinen. Toiseutettujen kohteleminen kertoo suhtautumisesta erilaisuuteen ja avuntarpeeseen. Keskeinen ajatus romaanissa on, että toiseutetuista huolehtiminen ei ole ensisijaisesti yhteiskunnallinen ongelma, vaan siinä, miten kohtelemme toisia, on kyse empatiasta itseään ja muita kohtaan. Romaanin välittämä käsitys ruotsalaisen hyvinvointivaltion nykytilasta on, ettei se pysty vastaamaan toiseuden ja toiseuttamisen tuomiin haasteisiin.