Työssä tutkitaan Euroopan unionin puolustusyhteistyön syvenemisen mahdollisuuksia. Euroopan turvallisuusympäristössään 2010-luvulla kohtaamat muutokset ovat nostaneet turvallisuuden uudelleen keskusteluun. Euroopan unionia tarkastellaan Karl W. Deutschin turvallisuusyhteisön teorian kautta. Turvallisuusyhteisöt suuntautuvat syventyessään kriisinhallintaan. Tähän EU:lla on perinteisten kriisinhallintaoperaatioiden lisäksi käytettävissään taisteluosastoja, joita on puolivuosittain kaksi valmiudessa. Taisteluosastoja ei ole käytetty kertaakaan, vaikka niiden lopullinen valmius alkoi jo vuonna 2007. Työn metodina on teorialähtöinen sisällönanalyysi. Aineistona toimii eduskunnan neljä täysistuntokeskustelua vuosilta 2016 ja 2020. Aineistoa tarkastelemalla hahmotetaan ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta EU syväksi pluralistiseksi turvallisuusyhteisöksi, joka turvallisuusyhteisön teorian mukaan suuntautuu kriisinhallintaan sotilaallisessa toiminnassaan. Tämän tulisi tehdä taisteluosastojen käytöstä todennäköisempää. Aineistosta poimitaan toisen tutkimuskysymyksen osalta taisteluosastojen hyötyjä ja käytön esteitä. Näin pyritään hahmottamaan, kuinka todennäköistä osastojen käyttö on. Jotta EU:n puolustusyhteistyö voi siirtyä seuraavalle tasolle, vaatii se taisteluosastojen käyttöä operaatiotilanteessa pelkän harjoittelun sijaan. Merkittävimmät taisteluosastoista saadut edut koskevat asevoimien saamaa suorituskykyä, yhteistoimintakykyä, sekä puolustusyhteistyön syvenemistä lähimpien kumppanimaiden kanssa. Merkittävimmät käyttöä kohdanneet esteet johtuvat puolestaan EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yksimielisyysvaatimuksesta ja käytön kustannusten lankeamisesta kulloiseenkin valmiusvuoroon osallistuville valtioille. Taisteluosastoista saadut hyödyt ovat jo realisoituneet. Osastojen käytöstä on päästävä sopuun, mikäli konsepti halutaan pitää hengissä. Suomen olisi mahdollista edesauttaa osastojen käyttöä, mikäli se päättäisi toimia valmiusvuoron johtovaltiona. Taloudellinen kertakustannus on iso. Mikäli EU:n puolustusyhteistyö kehittyisi tämän myötä, olisi se kuitenkin investointi myös Suomen turvallisuuteen. Epävarmemmaksi muuttuvassa maailmassa EU tarvitsee kokonaisvaltaisuutta, jota varten sen tulee kehittää myös sotilaallista puoltaan.