Varhaisen näköaivokuoren (V1/V2/V3) transkraniaalisella magneettistimulaatiolla (TMS) on saatu suppressoitua tietoisuutta visuaalisesta ärsykkeestä siten, että vaikka koehenkilöt ovat raportoineet, etteivät ole nähneet ärsykettä, ovat he silti pystyneet arvaustodennäköisyyttä paremmin raportoimaan ärsykkeen ominaisuuden. Tietoisuuden mittaamisessa on suuressa osassa tutkimuksista käytetty kaksiportaista itseraportointia. Dikotominen asteikko saattaa kuitenkin aliarvioida tietoisen prosessoinnin osuutta ja siten yliarvioida tiedostamatonta havainnointia. Tutkimuksessa suppressoitiin TMS:n avulla terveiden koehenkilöiden tietoisuutta näköärsykkeestä (N = 36). Koehenkilöiden tuli tämän jälkeen raportoida esitetyn viivan orientaatio (pysty / vaaka) ja sen lisäksi myös oma tietoisuus havainnosta. Tietoisuuden tason mittareina käytettiin joko dikotomista asteikkoa (näin / en nähnyt) tai neliportaista Perceptual Awareness Scale -asteikkoa (PAS) (ei mitään / jotain / melkein selvä / selvä). Kokeessa käytettiin kahta erimittaista ärsykkeen esittämisen ja TMS-pulssin välistä ajoitusta (SOA). Aikaisemmissa tutkimuksissa tietoisuutta näköärsykkeestä on saatu suppressoitua aina niin sanotun klassisen aleneman aikaisella SOA:lla (n. 100 ms). Aineisto analysoitiin käyttämällä Bayesilaista lineaarista sekamallia. Tietoisuutta näköärsykkeestä saatiin suppressoitua lyhyemmällä, klassisen aleneman aikaisella SOA:lla. Dikotomisella asteikolla ja keinotekoisesti kaksiportaiseksi muunnetulla PAS-asteikolla saatiin tulos, että ei-nähdyiksi kategorisoitujen ärsykkeiden kohdalla koehenkilöt pystyivät arvaustodennäköisyyttä paremmin raportoimaan viivan orientaation. Laskettiin signaalidetektioteorian avulla herkkyysindeksi d’ ja koehenkilöiden vastauskriteerimuuttuja c. Molemmat analyysit antoivat viitteitä, että ei-nähdyiksi kategorisoituihin havaintoihin sisältyi kuitenkin jonkinasteista tietoista prosessointia. Lopuksi verrattiin tietoisuuden dikotomista arviointiasteikkoa neliportaiseen PAS-asteikkoon. Dikotomisella asteikolla viivan orientaation erottelu onnistui arvaustodennäköisyyttä paremmin, vaikka koehenkilöt olivat raportoineet, etteivät olleet nähneet ärsykettä. PAS-asteikolla sen sijaan kategoriassa ”ei mitään” viivan orientaation erottelu ei ylittänyt arvaustodennäköisyyttä. Dikotominen arviointiasteikko siis yliarvioi koehenkilöiden tiedostamatonta prosessointia. Eli kun koehenkilöt kykenivät raportoimaan viivan orientaation arvaustodennäköisyyttä paremmin, oli mukana aina jonkinasteista tietoista prosessointia. Tutkimuksen mukaan sekä tietoinen että tiedostamaton visuaalinen prosessointi vaativat varhaisen näköaivokuoren toimintaa.