Tutkin pro gradu -tutkielmassani verbien ruotsinkielisiä käännösvastineita teoksen Hetki lyö, Risto Räppääjä käännöksessä Nu gäller det, Risto Rappare. Teoksen ovat kirjoittaneet Sinikka ja Tiina Nopola. Tarkastelen puheakti- ja liikeverbejä. Tutkielmassani keskityn odotuksenvastaisiin ja merkitykseltään eroaviin käännösvastineisiin ja -ratkaisuihin. Esiintymiä on yhteensä 78, joista 37 on liikeverbejä ja 41 puheaktiverbejä. Päälähde tutkielmassani ja luokittelussani on Anneli Pajusen Argumenttirakenne: Asiaintilojen luokitus ja verbien käyttäytyminen suomen kielessä (2001). Olen luokitellut verbit ryhmiin Pajusen luokittelumalliin nojaten. Liikeverbit on jaettu seuraaviin alaluokkiin: kulkemisverbit, ajamisverbit, juoksemisverbit, liikahtamisverbit, heittämisverbit, kosketus- ja asettamisverbit sekä luokittelemattomat esiintymät. Puheaktiverbit on jaettu seuraavasti: huutamisverbit, valittamis- ja tiuskimisverbit, neutraalit verbit, joiden yhteydessä on käytetty adverbia, ja luokittelemattomat esiintymät. Ryhmä valittamis- ja tiuskimisverbit on oma luokitteluni, koska tällaista ryhmää ei ole Pajusen mallissa eroteltu. Tutkielmassani olen pohtinut paljon hyperonyymi–hyponyymisuhteita eli sitä, missä suhteessa alkuperäistekstin verbit ja käännösverbit ovat toisiinsa, toisin sanoen sitä, onko käännetty verbi alkuperäistekstin ala- vai yläkäsitteitä. Omassa materiaalissani on esimerkiksi huristaa käännetty ruotsin kielen köra-verbillä, joka kuvaa ajamista muttei tarkemmin ajamisen tapaa. Toisaalta käännöksiä esiintyy myös toiseen suuntaan: gorma-verbi on alkuperäistekstissä pelkästään huutaa, eikä alkuperäistekstin verbi siis kuvaa samanlaista kovaa tai aggressiivista huutoa kuten gorma. Verbitasovaihtelua esiintyy molempiin suuntiin. Käännös ei siis aina ole yksinkertaistettu, vaikka niin olisi voinut teorian pohjalta olettaa. Itse asiassa käännös on semanttisesti täsmällisempi ruotsinnoksessa useammin kuin oletin, alkutekstin verbit kuitenkin hieman useammin tarkempia kuin käännöksessä. Vaikeasti luokiteltavia tapauksia on runsaasti, koska verbien sävyerot käännöksessä ja alkuperäistekstissä ovat merkittävät tai verbi on käännetty jollain muulla tavoin kuin verbillä. Puheaktiverbeissä kääntäjä käyttää usein verbejä, joissa käännöksessä saa eri käsityksen tilanteesta kuin alkuperäistekstissä. Ruotsinnoksessa on myös useita tapauksia, joissa alkutekstin melko tarkka verbi on käännetty niin, että ruotsinkielinen verbi on melko neutraali, mutta puhumisen tapaa on täsmennetty adverbillä. Esimerkiksi neutraali säga-verbi on saanut yhteyteensä puhumisen tapaa tarkemmin ilmaisevan adverbin. Aineistossani liikeverbejä ei ole adverbillä täsmennetty, vaan adverbin käyttö liittyy ainoastaan puheaktiverbien käännösvastineisiin.