COVID-19 on vaikuttanut vuodesta 2020 asti elämäämme monella eri tavalla, jonka lisäksi sen myötä on syntynyt myös täysin uusia innovaatioita maailmaan. Näistä keskeisempänä ovat ensimmäisenä mRNA-teknologiaa hyödyntävät koronarokotteet. Tämä tutkielma käsitteleekin kansainvälistä immateriaalioikeussääntelyä erityisesti COVID-19-rokotteiden näkökulmasta. Sen jälkeen kun relevantti kansainvälinen sääntelykehikko on ensin määritelty, tutkielmassa keskustellaan sääntelyn vaikutusta COVID-19-rokotteiden maailmanlaajuiseen jakaantumiseen. Lopuksi tutkielma keskittyy tutkimaan nykyisten käytänteiden toimivuutta ja sitä, onko näitä kansainvälisiä immateriaalisäädöksiä tarpeita muuttaa, jotta tuleviin terveyskriiseihin pystyttäisiin valmistautua paremmin. Tutkielma alkaa oikeusdogmaattisella näkökulmalla tutkien erityisesti Maailmankauppajärjestön TRIPS-sopimusta sekä kansainvälisten järjestöjen käytänteitä. Tämän lisäksi tutkielma käyttää tulkinnallista metodia löytääkseen ja tutkiakseen jännitteitä immateriaalioikeuspolitiikkojen sekä COVID-19-rokotteiden epätasaisen maailmanlaajuisen jakautumisen välillä, joka on vaikuttanut koronapandemian aikana kielteisesti erityisesti vähävaraisempiin maihin ja siten epäsuorasti koko maailmaan. Tutkielman johtopäätöksenä on, että lääketieteellisiä keksintöjä, erityisesti lääkepatentteja, koskeva kansainvälinen immateriaalioikeussääntely sisältää keskeisiä jännitteitä sekä ihmisoikeuksien ja taloudellisen kehityksen että toisaalta innovaatioihin kannustamisen ja maailmanlaajuisen kansanterveyden välillä. Nämä jännitteet ovat korostuneet entisestään COVID-19-pandemian aikana koronarokotuksiin liittyen. Kansainvälinen immateriaalioikeussääntely ei itsessään kuitenkaan ole esteenä rokotteiden tasa-arvoiselle jakautumiselle, vaan enemminkin vaatii ja kannustaa immateriaalioikeussääntelyn tulkintaan kansainvälistä kansanterveyttä parhaiten tukevalla tavalla. Tästä huolimatta koronarokotteet eivät ole maailmanlaajuisesti jakaantuneet tasaisesti. Vaikka kansainvälinen immateriaalioikeussääntely onkin siten vaikuttanut osin kielteisesti COVID-19-rokotteiden maailmanlaajuiseen jakaantumiseen, syy ei löydy ainoastaan kirjoitetusta kansainvälisestä immateriaalioikeudesta. Syitä rokotteiden epätasaiseen jakaantumiseen löytyy lisäksi kirjoitetun oikeuden ulkopuolisista tekijöistä, kuten eri tahojen taloudellisista intresseistä liittyen esimerkiksi patentteihin ja niiden lisensointiin sekä neuvotteluvoimasta, kuten on nähty myös aiemmin HIV/AIDS-pandemian aikana. Konkreettisia toimia on tehtävä, jotta tulevaisuuden kriisitilanteisiin voitaisiin varautua paremmin. Tällaisiin toimenpiteisiin voisi kuulua esimerkiksi panostukset kehittyvien maiden tuotantokapasiteetin nostamiseen ja varmistamalla nopeampi ja vähemmän vastahakoisempi relevanttien immateriaalioikeuksien ja teknologioiden jakaminen sekä teknologiasiirrot eri tahojen välillä.