Tässä sosiaalityön pro gradu- tutkielmassani tutkin koronapandemian aikana esikoislapsensa saaneiden vanhempien kokemuksia hyvinvoinnistaan koronapandemian aikana. Lisäksi tarkastelen vanhempien kokemuksia heidän saamastaan sosiaalisesta tuesta, jolla on tutkimustiedon mukaan suuri merkitys erityisesti ensikertalaisille vanhemmille.

Koko maailman väestöä koetellut koronapandemia vaikutti sekä perheiden arkiseen hyvinvointiin että heidän saamaansa sosiaaliseen tukeen ja sitä kautta vanhempien kokemukseen jaksamisestaan. Tutkielmani kiinnittyy lapsiperheiden hyvinvoinnin tutkimukseen ja koronapandemiasta tehtyyn tutkimustietoon, formaalin ja informaalin sosiaalisen tuen käsitteisiin sekä laadullisen tutkimuksen kenttään.

Olen haastatellut tutkielmaani varten viittä koronapandemian aikana esikoislapsensa saanutta pääkaupunkiseudulla asuvaa äitiä. Aineiston keruumenetelmänä käytin haastatteluja. Haastateltavia etsin sekä haastattelupyyntöjen avulla, jotka kiinnitin leikkipuistoihin pääkaupunkiseudulla, että sosiaalisten verkostojeni kautta käyttämällä lumipallomenetelmää. Toteutin haastattelut puolistrukturoituina teemahaastatteluina.

Aineistoni analyysimenetelmänä olen käyttänyt laadullista sisällönanalyysia. Analyysimenetelmäni on teoriaohjaava, jossa aloitan analyysin aineistolähtöisesti, mutta teoria auttaa analyysin tekemisessä.

Tutkielmani tulokset osoittavat, että äitien koettu hyvinvointi näyttäytyi melko hyvänä, vaikka koronapandemialla ja sen johdosta asetetuilla rajoituksilla oli merkitys heidän arkielämäänsä ja kokemuksiinsa vanhemmuuden alussa aiheuttaen huolta ja pelkoa. Hyvinvointiin näyttivät vaikuttavan äitien ja heidän läheistensä suhtautuminen koronarajoituksiin ja heidän kokemuksensa omista persoonallisuuspiirteistään. Resilienssin ja äitien omien voimavarojen merkitys korostui hyvinvoinnin kokemuksissa. Formaali tuki, esimerkiksi neuvolapalvelut, koettiin tärkeiksi, mutta palvelujen järjestämisessä oli osin puutteita äitien kokemuksen mukaan. Puolison ja läheisten tuki koettiin tärkeäksi, mutta pandemiaan liittyvät rajoitukset vähensivät läheisten tapaamisia. Äidit kertoivat kaipaavansa erityisesti vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta äideiltä. Vertaistukea saatettiin etsiä myös sosiaalisesta mediasta. Vertaistuen puuttuminen aiheutti äideille osin yksinäisyyttä. Vaikka pandemia aiheutti huolta ja oli äideille haastavaa aikaa, onnellisuus lapsesta ja uuden elämänvaiheen merkityksellisyyden kokemukset nousivat tuloksissa vahvasti esille.

Tulosten perusteella olisi hyvä jatkossa tutkia, miten pandemian seuraamukset ovat vaikuttaneet ensikertalaisiin vanhempiin sekä heidän lapsiinsa pidemmällä aikavälillä, ja kuinka heitä voisi huomioida lapsiperheiden palveluissa. Tarvitaan myös tutkimusta siitä, miten palveluja ja erityisesti vertaistuen järjestämistä voidaan kehittää vastaisuuden varalle uuden mahdollisen kriisitilanteen koittaessa.