Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää käsityönopettajaopiskelijoiden kokemuksia asiantuntijuuden kehittymisestä opintojen aikana. Lisäksi tavoitteena oli löytää tekijöitä, jotka koettiin merkityksellisinä asiantuntijuuden kehittymisen kannalta. Tutkimuskysymyksiin vastauksia kerättiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin käsityön opintoja suorittaville opiskelijoille. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu käsitteistä asiantuntijuus ja käsityönopetus, joita kuvataan eri näkökulmista. Asiantuntijuuden näkökulmia ovat lineaarisesti kehittyvä asiantuntijuus noviisista mestariksi ja kolme toisiaan täydentävää näkökulmaa asiantuntijuuden kehittymiseen. Käsityönopetuksen käsitteinä ovat monimateriaalinen käsityö ja kokonainen käsityöprosessi.

Tutkimuksen kohdejoukko koostui käsityönopettajaopiskelijoista Helsingissä, Joensuussa ja Raumalla. Kohdejoukko valikoitui harkinnan varaisesti ja kyselykutsu kohdennettiin henkilöille, joilla uskottiin olevan tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Tämä tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja hyödyntää fenomenologista lähestymistapaa. Fenomenologisella lähestymistavalla pyritään tavoittamaan vastaajien omat kokemukset tutkittavasta ilmiöstä, ei saamaan yleistettävissä olevia tutkimustuloksia. Kyselylomake lähetettiin eri yliopistojen sähköpostilistoja ja yhteistyökontakteja apuna käyttäen. Tutkimusaineisto koostui 35 vastauksesta, jotka analysoitiin teoriaohjaavalla sisällön analyysillä. Käsityönopettajaopiskelijoiden vastausten perusteella muodostui käsitys asiantuntijuuden kehittymisen kokemuksista. Vastaajat kokivat asiantuntijuuden kehittyneen heikosti. Kyselylomakkeella olleista kymmenestä osa-alueesta ainoastaan neljällä vastaajat kokivat asiantuntijuuden kehittyneen, ja muilla kuudella asiantuntijuuden sen ei koettu kehittyneen. Parhaiten asiantuntijuus oli kehittynyt taidossa reflektoida omaa työskentelyä ja kehittää sitä sekä taidossa suunnitella omaa opetusta ja kehittää sitä. Vähiten asiantuntijuuden koettiin kehittyneen taidossa eriyttää opetusta ja tiedoissa erityisopetuksesta sekä taidossa arvioida oppilaan edistymistä erilaisin keinoin.

Tutkielman aineiston analyysissä muodostui käsitys siitä, mitkä seikat ovat merkityksellisiä asiantuntijuuden kehittymisen kannalta. Positiivisena asiantuntijuuden kehittymisen kannalta koettiin harjoittelut ja sijaisuudet sekä aiempi kokemus. Negatiivisesti asiantuntijuuteen vaikuttavana tekijänä mainittiin opetuksen heikko laatu. Avoimeen vastauskenttään kirjatuista vastauksista ilmeni useita tekijöitä, joiden voidaan tulkita vahvistaneen vastaajan asiantuntijuuden kehittymistä. Ryhmätöillä, erilaisilla portfoliolla ja omalla aktiivisuudella opetettavaa aihetta kohtaan mainittiin olevan positiivinen vaikutus omalle asiantuntijuudelle. Sen sijaan pandemia-aika, liian suuri opiskeltavien sisältöjen määrä ja ristiriita käytännön ja teorian välillä koettiin asiantuntijuuden kehitystä haittaavina tekijöinä. Yleisesti tutkielman tulokset osoittavat käsityönopettajaopiskelijoiden kokevan oman asiantuntijuutensa kehittyneen heikosti opintojen aikana.