Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kaksikielisyyden kognitiivista perustaa tutkimalla toiminnanohjauksen kuormittumista kielenvaihtotilanteissa eritasoisesti ruotsia osaavilla, suomea vähintään yhtenä äidinkielenään puhuvilla henkilöillä. Aiempi tutkimus on pyrkinyt pitkälti selittämään kielenvaihtoa vahvasti toiminnanohjaukseen nojautuvaksi prosessiksi. Näin ollen on vedetty johtopäätöksiä siitä, että kaksikielisyys kehittäisi toiminnanohjausta ja onkin puhuttu niin sanotusta kaksikielisyysedusta. Koska tieteellinen näyttö asiasta on edelleen ristiriitaista ja hataralla pohjalla, on tutkimuskentällä vähitellen alettu lähestyä aihetta myös toisenlaisesta, taitojen oppimisen teoriaan perustuvasta näkökulmasta. Tämän hypoteesin mukaan kielenvaihto automatisoituisi harjaantuneisuuden kasvaessa. Automatisoitumisen myötä toiminnanohjauksen merkitys pienenisi selvästi, ja näin ollen kaksikielisyys ei kehittäisi yksilön toiminnanohjausta pitkäaikaisesti.

Tutkimuksessa lähdettiin selvittämään kielellisen harjaantuneisuuden yhteyttä toiminnanohjauksen kuormittumiseen tutkimalla niin varhaislapsuudessa kuin myöhemmin kouluiässä ruotsin kielen omaksuneita terveitä aikuisia. Tutkittavat suorittivat verkkotutkimuksen, jossa suoritettiin kielenvaihtoa sisältävä nimeämistehtävä sekä toiminnanohjausta mittaava Simon-tehtävä. Lisäksi tutkittavat täyttivät kielitaustakyselyn ja tekivät ruotsin kielen sanastotestin, jonka pistemäärän perusteella myöhäiset ruotsinoppijat jaettiin kahteen eritasoiseen ryhmään varhaisten kaksikielisten ryhmän rinnalle. Näin saatiin yhteensä kolme vertailtavaa ryhmää. Toiminnanohjaustehtävässä ja kielenvaihtotehtävässä suoriutumisen välistä yhteyttä vertailtiin sekä yksilöiden että ryhmien välisesti rakentamalla lineaarisia sekamalleja.

Tulokset tukivat hypoteesia kielenvaihdon automatisoitumisesta kielellisen harjaantuneisuuden kasvaessa. Analyysi osoitti sekä yksilö- että ryhmätasolla, että ruotsin kielen osaamisella oli merkitystä tehtävissä suoriutumisen väliseen yhteyteen tilastollisesti merkitsevästi heijastaen eroja toiminnanohjauksen kuormittumisessa. Tulokset ovat näin ollen ristiriidassa kaksikielisyysetua puoltavien tutkimusten kanssa ja osoittavat, että taitojen oppimisen teoria on syytä huomioida kaksikielisyyden kognitiivista perustaa tutkittaessa laajemmin. Kyseessä oli yksi ensimmäisistä suoraan toiminnanohjauksen roolin tällä tavoin kyseenalaistavista tutkimuksista.