Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia korjausaloitteita huonokuuloiset henkilöt tekevät, eroaako huonokuuloisten henkilöiden ja normaalikuuloisten henkilöiden tekemät korjausaloitteet toisistaan ja miten korjausjaksot rakentuvat. Huonokuuloiset aikuiset käyttivät laajasti erilaisia korjausaloitteita, mutta suosituimpia olivat avoin korjausaloite sekä ymmärrysehdokas. Tässä tutkielmassa ymmärrysehdokas nousi hieman suositummaksi kuin avoin korjausaloite. Lisäksi tarkasteltiin määrällisiä eroja huonokuuloisten henkilöiden ja normaalikuuloisten keskustelukumppanien tekemien korjausaloitteiden välillä. Mann-Whitneyn U-testin perusteella kysymyssana ja toisto -luokka oli ainoa, josta löytyi tilastollisesti merkitsevä ero. Huonokuuloiset henkilöt tekivät enemmän tämän luokan korjausaloitteita, kuin normaalikuuloiset henkilöt. Muiden luokkien vertailussa ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa. Lopuksi tutkittiin noudattaako aineistossa esiintyvät korjausjaksot Haakanan (2011) määrittelemään perusrakennetta. Havaittiin, että 65% korjausjaksoista noudatti tätä rakennetta ja keskustelu pääsi näissä tilanteissa nopeasti palaamaan meneillä olevaan aiheeseen.

Tulokset osoittavat, että lievästi ja keskivaikeasti huonokuuloiset henkilöt käyttävät toisen puheeseen kohdistuvia korjausaloitteita määrällisesti lähes yhtä paljon, kuin normaalikuuloiset keskustelukumppanit. Koska ryhmien välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja korjausaloiteluokkien välillä, vaikuttaisi siltä että kuulokoje kompensoi menetettyä kuuloa melko hyvin.