Pro gradu -tutkielmassani tutkin lasten- ja nuortenkirjailija Patrick Nessin lapsille suunnattua romaania A Monster Calls (2011). Teos käsittelee erityisesti lapsen kokemaa surua ja pelkoja vanhemman sairastaessa vakavasti. Tunteiden hankaluutta ja ristiriitaisuutta käsitellään erityisesti fantastisen hirviöhahmon ja tarinankerronnan avulla. Tutkielmassani tarkastelen, miten romaani kuvaa lapsen kokemaa surua, menetystä ja pelkoa sekä tulevan kuoleman kohtaamista. Lisäksi pohdin, mikä merkitys romaanin hirviöhahmolla on suhteessa teoksen teemoihin.

Tutkielmassani lähestyn aihetta erityisesti lastenkirjallisuuden viitekehyksestä. Hyödynnän aikaisempaa tutkimusta kuoleman merkityksestä ja käsittelystä lastenkirjallisuudessa. Käytän myös kirjallisuustieteellistä hirviöteoriaa sekä traumateoriaa, jossa lähtökohtinani ovat muun muassa Cathy Caruthin klassinen ja Anne Whiteheadin uudempi tutkimus traumakirjallisuudesta. Tutkielmassa viittaan lisäksi muun muassa Tzvetan Todorovin ajatukseen fantastisen käsitteestä sekä tarinankerronnan pohdinnassa Hanna Meretojan tutkimukseen narratiivisesta hermeneutiikasta.

Teoksen päähenkilö on traumatisoinut surustaan ja pelostaan, joita hän ei ole kyennyt käsittelemään. Trauma ilmenee toistuvina painajaisina ja tunteina, joita hän ei pysty kontrolloimaan. Romaanissa trauma esitetään pitkän aikavälin aikana muodostuneena. Myös päähenkilön painajainen on itsessään tulkittavissa traumakokemukseksi. Romaanissa esitetään, että tarinankerronta on keino selviytyä traumasta ja hyväksyä sekä koetut tunteet että läheisen tuleva kuolema. Tämän ymmärtämiseksi romaanissa esiintyy hirviöhahmo, joka havainnollistaa päähenkilön tunteita, auttaa niiden kohtaamisessa ja käsittelyssä sekä lohduttaa surussa ja ahdistuksessa.

A Monster Calls tuo uudenlaista surun ja trauman kuvausta lastenkirjallisuuden kentälle. Se näyttää myös erilaisen näkökulman kirjallisuuden hirviöhahmoihin ja tulkitsee traumateoriaa sillä ajatuksella, että lapsille kuolema ja kuoleman pelko ovat usein traumaattisia tai trauman kaltaisia kokemuksia; kohdatessaan kuoleman ensimmäisen kerran lapsella ei vielä ole taitoja käsitellä siihen liittyviä tunteita.