Tutkielmassa tarkastellaan niitä keskeisimpiä oikeusnormeja, jotka koskevat puolison hyväksi tehtyä rajoitettua omistusoikeustestamenttia. Tavoitteena on selvittää, millaisen varallisuusoikeudellisen aseman leski saa rajoitetun omistusoikeustestamentin ensisaajana. Tämän vuoksi olennaisimmat tutkimuskysymykset liittyvät siihen, millä tavoin eloonjäänyt puoliso voi määrätä testamentilla saamastaan omaisuudesta. Rajoitetulla omistusoikeustestamentilla tarkoitetaan testamenttia, jossa omaisuudelle on määrätty perättäisseuraanto: testaattori on määrännyt omaisuudelle sekä ensisaajan että toissijaisen saajan, jolle jäämistö siirtyy ensisaajan oikeuden lakatessa. Yleensä ensisaajan oikeuden lakkaaminen on sidottu ensisaajan kuolinhetkeen.

Puolison hyväksi tehty rajoitettu omistusoikeustestamentti on saanut perintökaareen oman erityisen tulkintaohjeen (PK 12:1). Tämän niin sanotun linkkisäännön mukaan lesken hyväksi tehtyyn rajoitettuun omistusoikeustestamenttiin tulee soveltaa (lesken lakimääräistä perintöoikeutta sääntelevää) PK 3 lukua, mikäli testamentista ei johdu muuta. PK 3 luvun pääsisältönä on lesken jälkeisestä pesänjaosta säätäminen, mutta PK 3 luvun säännökset eivät ole merkityksellisiä pelkästään pesänjaon kannalta, vaan ne osoittavat samalla lesken disponointivallan tosiasiallisen laajuuden.

Aviovarallisuusjärjestelmän ja PK 3 luvun välillä vallitsee systemaattinen yhteys. Tämä ilmenee siten, että samoin kuin osituksessa, myös PK 3 luvun mukaisessa pesänjaossa noudatetaan lähtökohtaisesti puolittamisperiaatetta: lesken pesä jaetaan puoliksi hänen omien perillistensä sekä ensiksi kuolleen puolison toissijaisten testamentinsaajien kesken. Puolittamisperiaatteella puolestaan on vaikutuksia eloonjääneen puolison oikeuden sisältöön. Lesken aseman kannalta hyvin merkittävä säännös on AL 103.2 §, jossa säädetään lesken tasinkoetuoikeudesta. Perintökaaren säännösten ja avioliittolain säännösten yhteensovittaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. PK 3 luku ei sisällä AL 103.2 §:n kaltaista lesken suojaksi säädettyä tasinkoprivilegisäännöstä. Tästä on aiheutunut käytännössä tulkintaongelmia, joihin korkein oikeuskin on joutunut ottamaan kantaa.

Ensiksi kuolleen puolison rintaperillisten lakiosaoikeus vaikuttaa suoraan siihen omaisuuden määrään, jonka leski saa testamentin nojalla ensiksi kuolleelta puolisolta, sillä lakiosaoikeus on toteutettava ennen lesken testamenttiin perustuvaa oikeutta. Testaattori voi kuitenkin testamenttiin otetuin määräyksin parantaa lesken asemaa suhteessa rintaperillisen lakiosaoikeuteen. Kysymys siitä, miten ensiksi kuolleen puolison jälkeen maksetut lakiosat huomioidaan PK 3 luvun mukaisessa pesänjaossa, on tärkeä myös lesken näkökulmasta, koska pesänjakoa koskevat säännökset vaikuttavat lesken valtaan määrätä omaisuudesta.