Tämä tutkimus käsittelee New Yorkin kaupungin slummia 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä. Työssä tarkastellaan New Yorkin kaupungin slummiutumisen ja asuinolojen taustoja sekä aikakauden käsitystä köyhyydestä. Tämän lisäksi tutkimus peilaa slummia viihteen ja eksotiikan näkökulmasta, slummiturismiksi kutsutun ilmiön kautta. Tästä näkökulmasta tutkimus käsittelee myös kaupungin siirtolaishistoriaa kyseisenä ajankohtana. Tutkimuksen päälähteenä on käytetty vuonna 1890 julkaistua Jacob Riisin kirjaa How the Other Half Lives – Studies among the Tenements of New York. Erityisesti Riisin käsitykset edellä mainituista teemoista, ovat tutkimuksen keskiössä.

Tutkimusmetodina tutkimuksessa on käytetty katseen käsitettä, minkä avulla on eroteltu erilaisia tapoja nähdä ja kokea slummi 1800-luvun lopulla. How the Other Half Livesin tekstin lisäksi kirjan kuvitus on keskeinen osa tutkimuksen lähdeaineistoa. Muita alkuperäislähteitä ovat Jacob Riisin elämänkerta, kirja The Dangerous Classes of New York sekä sanomalehtiartikkelit, joita on hyödynnetty niin laadullisesti kuin määrällisesti.

Tutkimus osoittaa, kuinka Riisin käsitys köyhyydestä oli hyvin ajan hengen mukainen. Riisin valokuvien kriittinen tarkastelu puolestaan asettaa monelta kohdin kyseenalaiseksi niiden oletetun ”autenttisuuden”. Tutkimuksen toisessa osassa on vertailtu Riisin kirjaa slummiturismiksi kutsutun aikalaisilmiön kanssa. Tutkimuksessa käy ilmi se, miten slummi oli keskiluokan huolen ohella myös varteenotettava vapaa-ajanviettopaikka, mikä tarjosi erilaista nähtävää keskiluokkaiselle katsojalle. Erityinen huomio tutkimuksessa kohdistuu kaupungin uusiin siirtolaisryhmiin. Siirtolaisryhmien peilaaminen Riisin näkökulmasta kertoo laajemmin amerikkalaisten suhtautumisesta uusiin siirtolaisiin tai ”rotuihin”. Riis asettaa tässä valossa uudet siirtolaiset sen mukaan arvojärjestykseen, millä todennäköisyydellä heistä tulee amerikkalaisia. Tämän lisäksi Riisin kiinnostus siirtolaisia kohtaan ilmentää ajan käsityksiä työn ja rodun suhteesta.