Raportissa tarkastellaan EU:n, Irlannin, Ison-Britannian, Itävallan ja Yhdysvaltain lobbarirekisterejä kolmesta näkökulmasta: 1) suhde kansainvälisiin suosituksiin, 2) viranomaistoiminnan rooli ja 3) hyödyt ja haitat. Tarkastelun kohteena olevat maat ovat seuranneet OECD:n ja Euroopan neuvoston suosituksia perustaessaan tai uudistaessaan lobbarirekisteriä (tosin Iso-Britannia vain osittain). Tehdyn selvityksen mukaan rekisterin ylläpito kuuluu julkiselle viranomaiselle, jonka toimivaltuudet ja resurssit vaihtelevat maittain. Hyödyt ja haitat liittyvät molemmat rekisterin sisältämään tietoon. Kaikkien tarkasteltujen järjestelmien kohdalla yhtenä keskeisenä etuna on pidetty päätöksenteon läpinäkyvyyden lisääntymistä. Monenlaiset ja keskenään erilaiset rekisterit lisäävät käytettävissä olevan tiedon määrää, vaikka Ison-Britannian rekisteri tarjoaa niin vähän informaatiota, ettei se yksinään juuri lisää tietoa päätöksentekoon vaikuttamisesta. Lähes kaikkien mallien suhteen huolta aiheuttaa rekisterin sisältämän tiedon oikeellisuus ja ajantasaisuus. Lobbauksen sääntelylle ei ole yhtä kaikkiin konteksteihin sopivaa ratkaisua tai mallia. Lobbarirekisteri tulee aina sovittaa siihen yhteiskuntapoliittiseen ja hallinnolliseen kontekstiin, jossa edunvalvontaa ja päätöksentekoon vaikuttamista on tarkoitus säännellä ja valvoa. Läpinäkyvyyttä ja kansalaisten kykyä seurata ja valvoa päätöksentekoprosessia tulee edistää monin eri tavoin, joista lobbarirekisteri on yksi, joskin tärkeä, tapa.