Tässä hankkeessa selvitettiin siviilivalmiuden käsitettä ja soveltamista osana suomalaista varautumis- ja valmiusjärjestelmää sekä tarkasteltiin käsitteen käyttöä Euroopan unionissa, Natossa, Pohjoismaiden neuvostossa ja verrokkimaissa.

Tutkimus osoittaa, että siviilivalmiuden käsitteellä ei ole Suomessa vakiintunutta asemaa ja määritelmää. Käsite voidaan ymmärtää yhteiskunnan prosessina tai tilana, jolla vastataan tunnistettuihin uhkiin ei-sotilaallisesti. Siviilivalmius on korostuneesti Nato-yhteyksissä hyödynnetty käsite. Siviilivalmiutta kuvastavia toimintoja on useissa kansainvälisissä verrokkimaissa, vaikkei niitä kutsuttaisi tällä käsitteellä. Suomessa käsitettä on käytetty kuvaamaan pelastustoimen varautumis- ja valmiustyötä sekä Nato-rauhankumppanuuteen ja -jäsenyyteen sisältynyttä siviilivalmiusyhteistyötä.

Tutkimuksessa tehdyissä haastatteluissa, kyselyssä ja työpajakeskustelussa todettiin siviilivalmiuskäsitteen ja soveltamisalan vaativan selkeyttämistä. Selvityksen pohjalta suositellaan kansallisen terminologian yhteensovittamista kansainväliseen käsitteistöön, siviilivalmiuden roolin tarkastelua osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuusstrategian laadintaa ja valmiuslain uudistamista, yhteisymmärryksen kasvattamista tarvittavista toimenpiteistä, eri tahojen intressien tasapuolisuutta kehitystyössä sekä käsitteiden merkitysten moninaisuuden huomiointia.