Tutkimuksessa on selvitetty asutuksen ja maankäytön historiaa keskisen Lapin ja Enontekiön alueella varhaishistoriasta 1900-luvun alkuun saakka. Keskisellä Lapilla tarkoitetaan historiallisen Kemin Lapin lapinkyliä Inaria lukuun ottamatta. Enontekiön osalta tutkimus kattaa ajan vuodesta 1809 eteenpäin. Asutuskehityksen rinnalla on pureuduttu maankäyttöön, eli maiden, metsien ja vesien hyödyntämiseen. Selvityksen kohteeksi ovat nousseet myös asutusta ja maankäyttöä ohjanneet hallinnolliset toimenpiteet, lait, virkamieskunta, elinkeinot sekä verotus ja siitä kumpuava kysymys maanluonnosta.
Valtiovalta on katsonut johdonmukaisesti läpi vuosisatojen Lapinmaan olevan kruunun maata. Virkamiesten linjauksissa ja paikallisten asukkaiden näkemysten mukaan Lapissa oli kuitenkin yksityisten lappalaisten ja uudistalollisten veromaita, kylien yhteismaita ja kruunun yleismaita. Historiallisen Kemin Lapin lapinkylät eivät ole omistaneet kollektiivina kylän maita. Sen sijaan maat, joita yksityiset suvut hyödynsivät elinkeinoilleen veroa vastaan, eli lapinveromaat, olivat omistajanautintaan verrattavassa hallintasuhteessa. Lapinveromaat eivät kuitenkaan kattaneet koko lapinkylän aluetta. Kylien sisällä olleet ei-kenenkään maat olivat kruununmaita. Isossajaossa erotettiin myös kruunulle kuulunut liikamaa, joka rinnastui 1700-luvulta lähtien erämaahan.
Kemin Lapin asutus muodostui 1800-luvulle saakka lähes puhtaasti vanhoista lapinsuvuista, jotka siirtyivät vuoden 1749 asutusplakaatin jälkeen uudistilallisiksi taatakseen vanhojen lapinveromaidensa hallinnan. Plakaatin perusteella sekä vuoden 1760 lapinvoudin ohjesäännön ja uudistilojen verollepanometodin seurauksena lappalaisten elinkeinojen harjoittaminen jäi alisteiseksi suhteessa uudistalouksien maankäytölle. Vastaavasti Enontekiön asutus oli 1800-luvulla puhtaasti paikallisten sukujen muodostama. Kolonisaatiota ei koettu Lapissa.
Porolappalaisten laidunmaat olivat myös kruununmaata. Poronhoitoa, kalastusta ja metsästystä ei rajattu missään historian vaiheessa yksinomaiseksi lappalaiselinkeinoksi. Verotuksen avulla ei voida osoittaa maanomistusta, eivätkä lappalaiset maksaneet maaveroa. Historiallisen kehityksen perusteella ei ole mitään saamelaisten maanomistukseen ja perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen liittyviä erityiskysymyksiä, vaan saamelaiset kuten muutkin väestöosat pohjoisessa ovat turvanneet perinteisen maankäytön normaalisti lainsäädännön ja hallinnollisten menettelyjen avulla.