Insinööri, sittemmin teollisuusneuvos, Hannu Auramo (1905-1991) perusti oman insinööritoimistonsa vuonna 1947. Auramon erityisalaa olivat aluksi muun muassa teollisuuden betonilattioiden suunnittelu ja materiaalinkäsittelyn kuljetusvälineet, ennen kaikkea trukit.

Auramo päätti siirtää toimintansa Helsingin kaupungista Helsingin maalaiskuntaan ja osti tontin sitä varten lentokentän liepeiltä vuonna 1962. Ensimmäinen rakennusvaihe, jossa rakennettiin kaksi teollisuushallia ja toimistorakennuksen kokonaisuus, alkoi seuraavana vuonna Auramon itsensä laatimin suunnitelmin. Rakennustyöt toteutettiin suurelta osin oman porukan voimin.

Teollisuusrakentamiselle tyypilliseen tapaan, myös Auramon rakennusta laajennettiin 1970-luvulla useaan otteeseen Auramon itsensä ja rakennusmestari Valtteri Teerikankaan suunnitelmin. Vanhaa rakennusta laajennettiin ja rakennuksen pohjoispuolelle rakennettiin erillinen konepajarakennus.

Kiinteistön rakennusten laajentamisesta huolimatta Auramon pääkonttori sijaitsi yhä Helsingissä. Toiveena oli kuitenkin siirtää yhtiön kaikki toiminnot samaan paikkaan. 1970-80-lukujen vaihteessa Auramo tutustui toimistorakentamiseen tulleeseen uutuuteen, niin sanottuun combikonttorimalliin. Hän päätti toteuttaa tämän tyyppisen modernin huonekonttorin ja maisemakonttorin yhdistelmän lisäsiiveksi 1960-luvulta lähtien Vantaalle rakennettuun kokonaisuuteen.

Auramon konttorin kaupunkikuvallisesti merkittävimmät osat sijaitsevat toisiaan vasten kohtisuorassa Kehä III:n ja Tammiston kauppatien risteyksessä. 1960-luvun punatiilinen ja tasakattoinen konttoriosa sijoittuu Tammiston kauppatien varteen. Rakennuksen katolla on jo alueen maamerkiksi muodostunut Auramo-teksti. 1980-luvun combikonttoriosa sijoittuu Kehä III:n varteen. Tämän kolmikerroksisen rakennusmassan julkisivut ovat tiilipintaisia betonielementtejä.