USA:han verrattuna EU:n ulkomaankauppapoliittinen päätöksenteko on tapauskohtaisempaa. Erityis-, varsinkin tuottajaintressit ovat päätöksenteossa voimakkaasti edustettuna. Yhdellä jäsenmaalla ei enää ole veto-oikeutta EU:n päätöksenteossa, jonka säännöt perustuvat perustamissopimuksiin. Keväällä 1994 solmitun sopimuksen mukaan ministerineuvoston päätöksenteossa pyritään neuvottelemaan, kun ollaan lähellä estävää määrävähemmistöä. Yhteenveto: Yhteisön tuomioistuin vahvisti päätöksessään 15.11.1994, että yhteisöllä on yksinomainen toimivalta solmia monenkeskisisä tavarakauppaa koskevia sopimuksia. Nämä artiklaan 113 perustuvat päätökset tehdään määräenemmistöllä ministerineuvostossa. Liikennepalvelut eivät kuulu yhteisen kauppapolitiikan alaan, mutta muita palveluja ei voida kokonaan sulkea 113-artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Yhteisöllä ei ole yksinomaista toimivaltaa solmia henkistä omaisuutta ja palvelujen kauppaa koskevia sopimuksia WTO:n puitteissa käytävissä jatkoneuvotteluissa. On kuitenkin muistettava, että yhteisöoikeus on dynaaminen ja kehittyy jatkuvasti.