EU luo markkinoiden vapauttamiselle raamit, jonka sisällä kukin maa luo omat ratkaisunsa infrastruktuuri- ja logistiikkapalvelujen toteuttamiselle. Markkinoiden houkuttelevuus kuitenkin vaihtelee Itämeren maissa ja joissain tapauksissa ainoaksi toimijaksi on jäänyt julkinen sektori. Kansantaloudellisesti ja strategisesti merkittävät yritykset halutaan usein pitää ainakin jossain määrin julkisessa valvonnassa, jotta verkoston kehittäminen tapahtuisi kokonaisvaltaisesti ja pitkän tähtäimen etujen mukaisesti. Julkisen sektorin kontrollin vähentyminen saattaa myös johtaa verkon hajautumiseen. Väyläpalvelujen tuotantotavalla ja markkinamekanismien käytöllä voidaan vaikuttaa infrastruktuurin kehittämisen vauhtiin ja useisiin palvelutasotekijöihin. Yksityistäminen ei sinänsä takaa tehokkuutta, mutta voi tuottaa uusia teknologisia ratkaisuja ja lisätä pääomaa sekä parantaa läpinäkyvyyttä. Luomalla kilpailuttamisen malleja, voidaan parantaa kannustimia palvelujen saatavuuden ja laadun kehittämiseen.

European Union defines the framework for deregulation that each member country adheres to when the logistic and infrastructure services are developed. The circumstances for deregulation in the Baltic Sea region's states vary and in some cases the public sector has remained the only operator. Socio-economically strategic companies have often been kept within the control of the public sector in order to ensure the development according to the long term objectives. Reducing the level of control may also end up as dispersed networks. The way the production of infrastructure services are arranged and the use of market-oriented approaches can affect the speed of infrastructure development and the level of services. Privatisation cannot guarantee the efficiency but can facilitate innovations and supply capital and enhance transparency. Incentives for supply and quality of services can be strengthened by new models of tendering. Key words: Market oriented services, Baltic Sea logistics